Kesä on täällä taas… Eiku mitä? Kesä oli ja meni, nopeammin kuin pöllöjallu ehti kesämöksällä painua kurkusta alas tai haaveet Pikkulaskiaisen mäenlaskusta katosivat alkutalvesta. Syksy ja sen mukanaan tuomat velvollisuudet sekä koulutehtävien alati kasvava pino ovat päässeet yllättämään ainakin allekirjoittaneen totaalisesti. Mieli on edelleen aivan kesälaitumilla ja opiskelu tuntuu lähinnä mahdottomalta uurastamiselta.
Olen niitä ihmisiä, jotka potevat joka syksy sitä kuuluisaa kaamosmasennusta. Tänä vuonna tämä olotila on iskenyt minuun uskomattoman aikaisin, sillä tuntuu että olen jo elokuun lopusta asti vellonut yhtenään saamattomuuden ja alakuloisuuden tunteissa vain ajatellessani syksyn saapumista. Lehdet tippuvat puista, päivät alkavat pimenemään aiemmin ja iltaisin voi joutua vetämään jopa toppatakin päälle ensimmäisiä kertoja kipakan viiman puhaltaessa. Koko ajan väsyttää ja on kaikin tavoin kurja tunnelma. Tuntuu, että kaikki ympärilläni suorittavat uutta lukuvuotta suurella tarmolla samalla, kun itse tuskailen edes koulutehtävien alkuun pääsemisessä. Koko ajan väsyttää ja samalla suorittajaluonteeni hokee minulle: ”Toikin tossa vieressä jaksaa, sunkin pitää”, ja huomaan polttavani itseäni loppuun siksi, etten voi olla ikinä huonompi kuin joku muu.
Tänä vuonna päätin, että teen asialle jotain. Haluan hyväksyä syysmasennuksen ohimenevänä olotilana, jonka kanssa voi elää löytämällä arjesta iloa ja positiivisuutta sekä keksimällä itselleen vastapainoa koulutehtävien ja muiden velvollisuuksien ohelle. En vertaa itseäni ja suorittamistani toistuvasti muihin, vaan hyväksyn rajalliset resurssini ja sen, että joskus joku muu vain tekee paremmin ja jaksaa enemmän. Toivon että sinäkin teet saman oivalluksen ja opettelet armollisuutta itseäsi kohtaan.
Aion tänä syksynä olla aiempaa enemmän kiitollinen pienistäkin asioista, joiden itsestäänselvyyden korona-aika on opettanut kyseenalaistamaan. Iloitsen siitä, että yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa avautumaan ja Turun KY:n tarjoama laaja kirjo erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja on taas kaikkien kuntalaisten saatavilla. Aion käydä maanantaipeleillä, sitsata sydämeni kyllyydestä ja nauttia erityisen paljon ihan vain Montussa istumisesta ja Mercalla pöhisemisestä pitkän etäilyn jälkeen. Odotan myös vuosijuhlia kuin kuuta nousevaa, olkoon tämä syksyni kohokohta. Näiden ajatusten jälkeen syksy alkaa kuulostamaan jopa ihan siedettävältä ajanjaksolta. Tsempataan vielä hetki, pian mennään jo kevättä kohti! <3
Psst! Mikäli kaipaat hetkittäistä maisemanvaihdosta vastapainoksi syksyn velvollisuuksille, lähde ulkkarisitsaamaan! Voin vakuuttaa ettet tule katumaan. Liity myös TuKY ulkkarisitsaa -nimiseen fb-ryhmään ja voit voittaa etuosto-oikeuden Vujusitseille!
NESU-vastaava