Tulevaisuudesta voi olla montaa mieltä, ja se herättää varmasti kaikissa ajoittain vaihtelevia tunteita; intoa, epävarmuutta, stressiä. Erityisen pelottavalta se tuntuu, ainakin allekirjoittaneesta, näin keväisin. Käynnissä kun on yksi vuosittain toistuva hirvitys, jonka parissa on tapeltu ylä-asteelta lähtien ja jota saa kestää vielä ainakin pari vuotta, meinaan kesätyönhaku.
Toinen monelle TuKYläiselle jännittävä hetki tulevaisuuden suunnittelun suhteen on usein loppuvuodesta hallituksenvaihtokauden aikaan. Toimijoista kuitenkin usein muodostuu porukka, jonka kanssa seuraava vuosi touhutaan tiiviisti yhdessä, ja ympärillämme olevilla ihmisillä on suuri vaikutus meihin ja kokemuksiimme. Jos pääsen haluamaani pestiin, miltä vuoteni tulee näyttämään? Mitä jos en tule valituksi, mitä sitten teen?
Oli kyseessä haku tai haaste mikä tahansa, se herättää epävarmuutta tulevaisuudesta, jota saa pahimmillaan potea viikkokausia. Mitä jos en pääse taaskaan ruotsista läpi? Mitä jos en saa töitä? Mitä jos tulevaisuus ei olekaan kaikkea sitä mitä haluan? On vaikea suunnitella tulevaa, kun yksi haastattelu tai puhelu voi muuttaa niin paljon ja heittää tulevat kuukaudet aivan uusille raiteille. Puhumattakaan sitten siitä, millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia esimerkiksi kesätyöpaikka voi tarjota.
Tulevaisuuden suunnittelu on tunnetusti hankalaa, ellei mahdotonta, ja siihen voi suhtautua monella tapaa. Jotkut menevät minne virta vie sen enempää ajattelematta, toiset tykkäävät rustata yksityiskohtaisia viisivuotissuunnitelmia ja askelmerkkejä unelmiaan kohti. Jonkin asteinen tulevaisuuden pohtiminen on varmasti hyvästä, mutta liian tarkasta tulevaisuuden suunnittelusta, johtui se sitten jännityksensekaisesta innostuksesta tai kauhusta, on harvemmin hirveästi hyötyä. Monet asiat ovat kuitenkin hyvin pienestä sattumasta kiinni, ja monet parhaista mahdollisuuksista ilmestyvätkin eteen aivan odottamatta, hiottujen suunnitelmien ulkopuolelta. Myös pettymykset voivat johtavaa poluille, jota ei olisi tullut ajatelleeksikaan, jos viisivuotissuunnitelma olisikin pätenyt. Oli se sitten eri opiskelupaikka, TuKY-pesti tai kesätyö, kuin josta oli haaveillut, ne ihmiset ja kokemukset joihin törmää voivat osoittautua yksiksi parhaista ikinä. Eli mitä jos kaikki olisikin tapahtunut niin kuin olisi alun perin halunnut, mistä kaikesta olisi jäänyt paitsi?
En voi väittää olevani erityisen rauhallinen yleensä minkään asian, mukaan lukien kesätyönhaun suhteen. Sen voi vahvistaa varmasti kuka tahansa, joka on saanut todistaa stressaamistani parina viime viikkona (ja monesti aiemminkin). Uskon kuitenkin, että tulevaisuus yleensä järjestyy, kävi miten kävi. Jos ei muuta, niin oppii jotain uutta, ainakin itsestään.
Juuri julkaistu, vuoden ensimmäinen KYliste käsittelee myös tulevaisuutta. Millaisia ajatuksia tulevaisuus herättää SYL:n puheenjohtaja Akseli Tiitalla, kyllillä, alumneilla tai kanssakuntalaisilla? Kannattaa vilkaista!
Tsemppiä kevääseen,
Anna Immo
Viestintävastaava