*Record scratch*
*Freeze frame*
(Kuvassa 1kpl mankeli)
Yup that’s me. You’re probably wondering how I ended up in this situation.
Mun on tosi vaikeata kuvitella, että ekan illan bileissä oltiin baarissa aamuviiteen ja nyt on oltu ilman fyysisiä tapahtumia joulukuusta asti. Vielä viime vuonna, kun minut valittiin hallituksen varapuheenjohtajaksi, olisin voinut vaikka vannoa, että vappu tulisi tapahtumaan normaalisti enkä myöskään ollut ainoa henkilö, joka näin ajatteli. Olen todella sinisilmäinen (en kirjaimellisesti) ihminen ja yritän aina uskoa hyvään lopputulokseen, vaikka se ei ole millään tavalla rationaalista. Isona esimerkkinä toimii tämä alkukevät, koska tosi pitkään olin sitä mieltä joulukuun rajoituksien lähtevän pois alkuvuodesta, mutta eihän tätä koskaan tapahtunut vaan tämän vastakohta tapahtui. Tämä ajoi minut ja hallituksen sellaiseen outoon välitilaan, sillä ei voitu katsoa testamentista apua miten toimia tässä tilanteessa. On ollut kyllä yksi kummallinen vuosi ja vielä sellainen mitä me kaikki tullaan muistelemaan (hyvällä tai pahalla) sitten joskus vanhainkodissa. Isovanhemmilla on yleensä tapana kertoa tarinoita, kuinka heillä oli vaikeampi nuoruus verrattuna meidän nuoruuteemme. Vastaavasti meillä on nyt tarinoita pandemian vaikutuksista opiskelijaelämään, mitä jakaa tuleville sukupolville.
Pikkuhiljaa tämä lukuvuosi alkaa olemaan taputeltu vaille tenttejä ja erikoinen kouluvuosi alkaa olemaan lopussa. Mites me olemme päätyneet tähän? Käydään lyhyt recap menneestä vuodesta minun näkökulmastani. (Kevään viimeinen TuKY-blogi niin käydään pieni yhteenveto menneestä lukuvuodesta muhistwistillä.)
Syksy
Syksy oli outo väliaika, koska kesän jäljiltä pandemia oli jäänyt taka-alalle ja alkoi tuntumaan ”normaalilta”. Pääsi taas näkemään koulukavereita pitkän ajan jälkeen ympäri kaupunkia ja fiilis oli ylhäällä sekä tekemistä riitti. Yleisesti ottaen itselleni jäi hyvä fiilis viime vuoden syksystä huolimatta vallitsevasta tilanteesta, koska silloin oli vielä mahdollisuuksia tehdä hauskoja asioita rajoitukset huomioiden. Oli kiva nähdä muita kuntalaisia lenkeillä tai paikallisissa ravintoloissa. Aika äkillisesti tuli tähän stoppi.
Kevät
Kulunut kevät on varmasti ollut jokaiselle opiskelijalle hankala. Kaamoksen lisäämä alakuloisuus yhdistettynä siihen, että on neljän seinän sisällä ei ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Opinnot menevät huonosti, koska yksinkertaisesti ei vaan kiinnosta. Pahin ajankohta itselleni oli silloin kun sosiaalisessa mediassa puhuttiin jatkuvasti ulkona liikkumisrajoituksista. Jotenkin tämä tuntui viimeiseltä iskulta, joka saisi minut hajoamaan täysin. Onneksi tätä ei tullut ja nyt ravintolat sekä myös terassit ovat auki (aukioloajat kummallisia, mutta parempi kun ei mitään).
Jokainen meistä voi nyt taputtaa itseään selkään, sillä olemme selvinneet tästä hankalasta keväästä. Kesä on nurkan takana ja pian pääsee lomailemaan opinnoista. Kuten alussa mainitsin, olen optimisti ja toivon myös sen, että syksy olisi mahdollisimman normaali. Kuka muistaa heittäneen läppää viime vuoden puolella kun ensimmäiset rokotteet saapuivat Suomeen? ”Haha me saadaan varmaan rokotteet joskus kesäloman alussa” Meitsi on ainakin tähän syyllinen eikä näin tapahtunut.
Tästä huolimatta toivotan teille kaikille hyvää kesälomaa sekä myös tsempit teille, joilla alkaa työt tänään (allekirjoittaneella on myös tänään ensimmäinen työpäivä) ja palataan asiaan taas syssymmällä!
Mohamed Abdullahi
Varapuheenjohtaja