Valmistuessasi korkeakoulusta hankit ensimmäisen asunnon, otat asuntolainan ja alat etsimään työpaikkaa. Käyt lukuisissa haastatteluissa. Mistään ei tärppää. Pohdit, että syy voi olla jokin seuraavista: olet raskaana, voisit olla raskaana tai muiden mielestä sinun kuuluisi olla raskaana tuossa iässä. Ehkä sinulla on myös vääränlainen sukunimi tai et muuten vain ole työnantajan mieleen syystä tai toisesta.
Mennään eteenpäin. Sait vihdoin töitä ja pääset maksamaan ensimmäistä lainanlyhennystä asunnostasi. Saat työstäsi kuitenkin vain sen määrän raahaa, mitä työnantaja suostuu maksamaan. Voit yrittää pyytää enemmän, mutta mihin perustaisit väitteesi? Ei ole olemassa tutkimustuloksia, mitä muut samassa asemassa olevat ansaitsevat, mikä taho sellaisen tässä maailmassa tekisi. Eihän näistä nyt kuulu julkisesti puhua. Valitettavasti samoja työtehtäviä tekevät kollegasi Matti ja Pekka saavat enemmän kuin sinä, koska ovat miehiä ja lisäksi työnantajasi siskon miehen serkun kaverin grillijuhlatuttuja.
Vuodet vierivät ja elämäsi jatkuu. Olet puolisosi kanssa haaveillut jo ikuisuuden etelänmatkasta. Nyt olisi hyvä sauma lähteä – vielä ennen kuin lapsia on taloudessa. Pyydät lomaa. Saat lomaa, mutta muistithan joka kuukausi säästää palkastasi pienen siivun, sillä lomarahan kaltaista termiä et ole koskaan kuullutkaan. Ei siis kannata liian kauan lillutella varpaita turkoosinsinisessä meressä, ettei vararikko pääse yllättämään.
Nyt tekisi mieli tehdä pieni perheenlisäys. Mutta mihin väliin sellainen pieni lapsi mahtuu? Tässä tehdään nyt jo 12-tuntista päivää maanantaista lauantaihin. Jos olet mies, voit tietenkin jatkaa töitä. Näet lapsesi öisin ja sunnuntaisin. Isyyslomaa et tunne, mitä nyt mies lastenhoidosta ymmärtäisi? Jos olet nainen ja sinulla on hyvä työnantaja, olet onnekas. Jos sinulla on tässä kuvailtuun maailmaan kuuluva työnantaja, varaudu irtisanoutumiseen. Katsotaan tilannetta sitten uudelleen lapsen hoitamisen jälkeen. Ehkä kotiäidin elämä onkin unelmiesi täyttymys?
Onneksi kuitenkin lasten hankkimisen jälkeen sinulla on koko loppuelämä aikaa tehdä töitä, nimittäin vasta työkyvyn menettämisesi jälkeen siirryt joko omien säästöjesi tai kasvattamiesi lasten tulojen varaan. Eläke tuntuu terminä joltain Ruotsin kaltaisen sivistysyhteiskunnan haihattelulta – kuka hullu sellaisen lystin maksaisi? Työtä täytyy tehdä nyt ja aina! Kun et enää jaksa, sinusta ei ole enää mihinkään. Miksi sinulle pitäisi maksaa siitä, että olet vanha ja istut kotona tai mökillä keinutuolissa?
Tältä näyttää maailma ilman ammattiliittoja.
Onneksi sinun ei kuitenkaan tarvitse ratkoa näin perustavanlaatuisia kysymyksiä omassa työssäsi. Suomen Ekonomit ja muut ammattiliitot ehtivät tehdä sen ennen sinua.
Julia Fesiuk
Turun KY:n Kylli