Joulukuisen suorittamisen keskellä havahduin siihen, että viimeiset hetket hallitusvuodesta ovat jo käsillä, ihan liian nopeasti. Vuosi sitten istuin Parkin yläkerran sohvalla ja kuuntelin vanhan hallituksen tunteiden täyttämiä puheita siitä, kuinka nopeasti vuosi on kulunut ja kuinka joka hetkestä täytyy nauttia. Muistan ajatelleeni, että tässähän on koko vuosi aikaa, ei se heti voi loppua. Tapahtumantäyteinen vuosi vilahti kuitenkin ohi nopeammin, kuin kukaan meistä olisi osannut odottaa. Vuoden vaihtuminen herättää siksi tänä vuonna tavallista enemmän tunteita ja ajatuksia tulevaisuudesta.
Työstämme viestintätiimin kanssa tällä hetkellä vuoden viimeistä KYlistettä, jonka teemaksi valikoitui muutos (stay tuned ;)). Teema ja siihen liittyvät ”KYliste kysyy” -kysymykset saivat minut tutkimaan omaa suhtautumistani muutoksiin. Etenkin niihin, joita tuleva vuoden vaihde tuo mukanaan. 33 prosenttia KYlisteen kyselyyn vastanneista kertoi suhtautuvansa muutokseen huolestuneesti ja 40 prosenttia innostuneesti. En oikeastaan tiennyt, mikä oma suhtautumiseni muutoksiin on. Lyhyen 22-vuotisen elämäni aikana olen ehtinyt kokemaan monenlaisia muutosten myllerryksiä. Jotkut niistä ovat tuntuneet maailmanlopulta, jotkut taas juuri oikeaan suuntaan ohjaavilta. Tällä kertaa kyseessä on onneksi jälkimmäinen.
Aluksi tunteet vuoden loppumisesta olivat sekavat. Haikeus siitä, että hallitus ja siihen liittyvät kokemukset jäävät taakse. Jännitys siitä, miltä uusi arki tulee näyttämään. Huoli siitä, miten pysyä yhteyksissä vuoden aikana tärkeäksi muodostuneen pöytäkunnan kanssa, kun joka viikkoiset maanantai-illan kokoukset loppuvat. Nopeasti sen jälkeen mieleen hiipi kuitenkin innostus kaikista vapautuvan ajan tuomista mahdollisuuksista. Ehkä aikaa löytyy vihdoin jopa opiskelulle, ja kandikin valmistuu joskus omalla ajallaan… Tällä hetkellä päällimmäiseksi tunteeksi (loppuvuoden stressin lisäksi) nousee kuitenkin kiitollisuus siitä, kuinka ihania hetkiä ja ihmisiä vuosi on mukanaan tuonut. Eikä sitäkään olisi tapahtunut ilman muutosta.
Teille 33 prosentille, jotka koette muutoksen huolestuttavana, haluan sanoa seuraavan: Muutokset eivät ole aina helppoja. Niihin voi liittyä epävarmuutta, luopumista ja pelkoakin. Otsikkona käyttämäni kliseinen sanonta ”Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu” on kuitenkin yllättävän paikkansapitävä. Elämä on jatkuvaa liikettä, eikä asioiden kuulu pysyä aina ennallaan. Muutokset tuovat mukanaan myös paljon hyvää: uusia mahdollisuuksia, ihmissuhteita, kokemuksia ja kasvua, joskus kohti jotain täysin odottamatonta!
Tsemppiä tuleviin muutoksiin <3
Minttu Wilska
Viestintävastaava