Accenturen blogiteksti – Katharina Schmidt

Istuin juuri koneeseen, lento takaisin Suomeen lähtee kohta. Meinasimme myöhästyä lennolta, sillä moottoritiellä oli tapahtunut iso kolari – tuohtunut taksikuski antoi palautetta uhkarohkean ohituksen tehneelle kuskille kansainvälisin käsimerkein sekä avoimesta ikkunasta jotain tämän äidistä kommentoiden. Hektisen iltapäiväajelun ja pitkän workshoppäivän päätteeksi aloin reflektoida aihetta tälle kirjoitukselle. Mikä on aihe, johon voi samaistua samalla tavalla sekä opiskelu- että työelämässä, ja minkä arvo pysyy vakiona läpi kaikkien elämän haasteiden? Kerron kohta. Ensin kerron lyhyesti oman taustoitukseni: Olen ylpeä Turun kauppakorkeakoulun alumni, opiskellut tietojärjestelmätiedettä pääaineekseni ja ollut mukana jos jonkinmoisessa järjestötoiminnassa. Nyt olen ollut töissä Accenturella lähes vuoden. Tästä vähennettäköön kesän kahden kuukauden opintovapaa gradupainin parissa. Roolini on pohjoismaisessa myyntiorganisaatiossamme communication, media and technology-liiketoimialueilla ja tällä hetkellä toimin tarjouspäällikkönä muutamassa laajassa hankkeessa Euroopassa.

Kun teemme tarjousta asiakkaalle, kirjoitukseni aihe tulee olennaiseksi tunneittain. Suuriin tarjouksiin vaaditaan aina tiimi, sillä yhdellä ihmisellä tietotaitoa kaikista alueista voi löytyä tarpeeksi yksityiskohtaisesti, tai vaikka löytyisikin, niin aika on viimeistään rajoittava tekijä. Arvasit varmaan jo mitä ajan takaa – vaikka kuinka ryhmätyöt saavat opiskellessa aika-ajoin ohimosuonen sykkimään, niin yhteistyö on työkalu vailla vertaa niin opiskellessa kuin työelämässäkin. Koska teemme hyvin vaihtelevia tarjouksia asiakkaillemme, työssäni on tärkeää olla mukana aina tuoteasiantuntija tarjottavasta aiheesta, oli se sitten innovaatiokonsultointia tai järjestelmäimplementaatio. Tarvitsemme finanssialan ekspertin pyörittämään numeroita ja rakentamaan tarjousta mahdollisen arkkitehdin kanssa. Henkilöt, jotka tuntevat asiakkaan ovat myös tärkeitä, sillä meidän pitää ymmärtää kenelle tarjousta luodaan.

Tällaisessa tilanteessa on myös hyvin todennäköistä, että tiimi muodostuu erilaisista ihmistyypeistä, jotka yhdessä puhaltavat samaan hiileen projektin valmiiksi saamiseksi. Kokemuksen ja loistavan koutsauksen ansiosta olen ymmärtänyt työelämässä aina enenevissä määrin, kuinka valtava arvo erilaisten ihmisten yhteistyöllä on. Asia, jonka tekeminen saattaa aiheuttaa itsessäni lievää pahoinvointia, voi olla toisen lempipuuhia. Sitten nämä kunkin inhokki- ja lempipuuhat pitäisi vielä tietää. Tässä olennaiseksi elementiksi nousee kommunikaatio, joka on kuin kompassi, joka auttaa navigoimaan tiimin meren ylitse. Rikkinäinen kompassi tai pelkkä kartta tekevät maaliin pääsystä huomattavasti hitaampaa, jos sinne päästään ollenkaan, kun taas toimivan kompassin ja oikeanlaisen käytön avulla eteneminen on huomattavasti sulavampaa ja nopeampaa.

Asiat, joihin kiinnitämme huomiota, vaihtelevat suuresti eri ihmisten välillä. Kun yksi on todella tarkka järjestelmän teknisten yksityiskohtien suhteen, toisen huomio saattaa ensimmäisenä mennä käyttökokemukseen. Mitä tekisimmekään sovelluksella, jota käyttäjä ei osaa käyttää tai siihen oppimisessa kestää kuukausia, tai sovelluksella, joka on jouheva ja helposti käyttöönotettava, mutta kriittisiä osia puuttuu? Pahoittelen räikeää esimerkkiäni, mutta ymmärrät varmasti pointtini. Vahvuuksiin keskittyvä tiimityöskentely ja johtaminen vie usein tiimin tuloksen huomattavasti pidemmälle kuin heikkouksiin keskittyvä. Ymmärryksemme omaa epätäydellisyyttämme kohtaan ei ole heikkous, vaan suurimpia vahvuuksiamme. Me tarvitsemme toisiamme, ja me tarvitsemme toisiamme juuri sellaisina kuin olemme.