Mitä jos…?

Mitä jos olisin tehnyt toisen valinnan? Mitä jos en olisi sanonut noin? Mitä jos olisin sanonut noin?

Muutama vuosi sitten mun elämää piinas valtava jossittelun kirous. Valinnat, joista en ollut tyytyväinen. Sanat, jotka olisin toivonut lausuvani paremmin. Tilanteet, jotka olisin halunnut menevän toisella tavalla. Kaikkia näitä seurasi ajatus ”mitä jos?”.

Tilanteita ja hetkiä on hyvä pohtia jälkikäteen, mutta siinä vaiheessa, kun ajatukset ajautuvat pyörimään jossittelussa, ollaan jo väärässä paikassa. Jossittelu ei johda, eikä koskaan tule johtamaan mihinkään. Jossittelu ajaa kyseenalaistamaan itseään, vellomaan menneisyydessä ja vaivaamaan mieltä. Se on just se hetki, kun ajattelee sitä jotain tiettyä tilannetta ja tulee se ”äh, jos olisin / jossen olis…” -fiilis.

Entä sitten? Entä sitten vaikka sanoitkin/jätit sanomatta jotain? Se meni jo, ei sitä voi enää muuttaa. Vaikka kuinka sitä haluaisimme, emme voi koskaan muuttaa asioita jotka tapahtuivat menneisyydessä. Miksi sitten velloa ja elää siinä? Kyllä, on helpompaa ajatella mitä olisi voinut tehdä toisin kuin ajatella mitä voisi tehdä seuraavaksi. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta menneisyyden tiedämme jo. Asian ydinhän piilee kuitenkin siinä, että elämme tulevaisuuteen päin, emme menneisyyteen.

Itselläni kesti kauan, että pääsin eroon jossittelusta. Se ajoi minut usein siihen pisteeseen, että suutuin itselleni ja käytökselleni menneisyydessä, mikä on täysin tarpeetonta. Mitä sille enää mahtaa? Ei mitään. Ja sen takia täytyykin vaihtaa jos-sana seuraavaksi-sanaan. Eli ei ”mitä jos…?” vaan ”mitä seuraavaksi?”.

Jossittelun lopettaminen on haastavaa. Itseäni auttoi asian tunnistaminen ja ymmärtäminen. Seurauksena menneisyydessä vellominen vaihtui tulevaisuuden suunnitelmiin ja konkreettisiin toimenpiteisiin. Mikään tilanne ei ole niin vakava, että siihen pitäisi tarrautua kynsin ja hampain kiinni. Ja vaikka olisikin, se meni jo, nyt on aika miettiä mitä seuraavaksi täytyy tehdä.

Asioilla on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella. Aina. Uskalla luottaa siihen. Asiat ei aina mene just niin kuin haluaisi, mutta jos mikään ei koskaan menisi vikaan, ei me tiedettäis milloin me onnistutaan. Mutta vaikka kuinka vikaan menisikään, niin asiat aina järjestyy. Lopeta siis jossittelu ja keskity elämään.


Julia Fesiuk
Kylli – kylteriyhdyshenkilö

Karkaus kauppiskuplasta

Ensimmäisenä opiskeluvuonnani näin hyvin vähän muissa tiedekunnissa opiskelevia ystäviäni. Puputapahtumia oli todella paljon, eikä oikein ollut aikaa käydä muiden tapahtumissa. Tai no, olisihan sitä varmasti ollut, mutta mielenkiintoa ei niinkään. Ensimmäisenä vuonna tämä meni vielä ystävilleni kutakuinkin läpi.

Toisena vuonna ystäväni alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa kommentoimaan asiaa, kuten: ”Miksi kauppislaiset bilettää aina vaan keskenään?”, tai ”Eikö teille kelpaa muiden järjestämät bileet?”. Se, että kauppislaiset juhlivat paljon keskenään, on täysin totta. TuKYssä on aina ollut perinteenä järjestää paljon ajanvietettä ja osallistua vielä enemmän, enkä voi kiistää, ettei olisi mukavaa käydä tapahtumissa tietäen, että siellä on aina joku tuttu.

On helppoa elää kauppiskuplassa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) sata lähintä ystävää on kauppiksesta, puoliso löytyy Parkin alakerran tanssilattialta kuntalaisbailujen viimeisillä huurteisilla tunneilla ja lähimmäs poikkitieteellisyyttä pääsee kun uskaltaa ylittää Rehtorinpellonkadun ja kävellä Assarin ullakolle.

En voi kertoakaan, kuinka hienoa on välillä poistua kauppiskuplasta. Viettää esimerkiksi ilta paikassa, jossa kaikki eivät ole sinisissä haalareissa tai smart casual, tutustua täysin uusiin ihmisiin ja olla koko ilta kuulematta sanoja kuten LRYB tai Irma.

Älkää ymmärtäkö minua väärin, TuKYn tapahtumat ovat täyttä kultaa. Mutta niin ovat muidenkin. Olen aina tuntenut itseni tervetulleeksi muiden järjestöjen tapahtumiin, olivat ne sitten Säätösitsit tai Elban wappuskumpat.

Nyt kun kaikki miettivät taas uudenvuodenlupauksiaan, kehotan laittamaan lupausten listaan jonkun muun opiskelijajärjestön tapahtumassa käymisen. Lupaan, ettet tule katumaan!

Johanna Malin                                                                                                                                                             Kuntamestari

 

Syrjäytymiseen ei ole mitään tekosyytä

Tämän tekstin otsikon on tarkoitus herättää tunteita ja tarjota näkökulma vaikeaan asiaan. Se on rakennettu nostattamaan pulssia ja kiihottamaan ajatuksia. Se on kirjoittajan luoma houkuttelevasti kiemurteleva mato, joka houkuttelee teräväkieliseen vastaukseen varautuneen lukijan tämän tekstin pistävään koukkuun. Nyt kun olet haukannut pyydykseeni kitusiasi myöten, on vuoroni kiskoa ajatuksesi maihin, mitata ne ja asettaa seinälle muiden kuikuiltavaksi.

Syrjäytymiseen ei ole mitään tekosyytä. Ei ole olemassa keksittyä tarinaa, minkä takia opiskelija tuntee olonsa yksinäiseksi. Kukaan ei ajaudu tarkoituksella yhteisönsä ulkopuolelle tai ystäviensä ulottumattomiin. Tarinaa tuntematta on helppo leimata toisen päälle tutut “ratkaisut” syrjäytymiseen: “Hei, meet vaan puhumaan niille!”, “Rohkeasti vaan bileisiin, siellä tutustuu!” tai “Eiks se oo ihan sun omasta asenteesta kiinni?” Ja kun kysyt ystävältäsi, miksei hän tullutkaan paikalle eilen, voi vastauksena olla tekosyy.

Tekosyyt muokkaavat sitä kuvaa, jonka näytämme ulospäin. Ne voivat olla pieniä tai suuria, pintaraapaisuja tai syvempiä, erivärisiä ja -muotoisia, mutta niitä yhdistää yksi asia: ne ovat potaskaa. Ymmärrän tarpeen valehdella muille, joitain asioita ei pysty eikä halua muille jakaa. Tilanteesta tekee vaarallisen, jos ei ole ketään kenelle jakaa todellisia tuntojaan. Sillä pieni ihminen on suurten aivojensa armoilla ja alkaa aivan liian herkästi uskomaan niitä hentoisia valheita, joita syöttää itselleen päivittäin. Lopulta päädyt tilanteeseen, jossa rakennat tekosyitä tekosyiden päälle ja keksit yhä parempia tekosyitä sille, miksi et kerro omista tunnoistasi muille. Korttitalo rakentuu yhä korkeammaksi ja muut jäävät sivuun, sillä en mä nyt voi tavata ystävääni koska tekosyy X paikassa Y, joka juontaa juurensa tekosyystä Z. Ja vaikka et sitä tietäisikään, voi ystäväsi olla syrjäytynyt, ja tekosyyn takana on aina peruste: syy.

Syitä syrjäytymiselle on monia. Ne voivat juontaa juurensa henkilökohtaiseen historiaan, tämänhetkiseen tilanteeseen tai tulevaisuuden suunnitelmiin. Ne voivat olla pieniä asioita, yhtenä korttina korttitalon pohjalla, tai sitten suuria, joiden vakaalle pohjalle taloa on helppo rakentaa. Oma tarinani, jonka päälle korttitaloani kyhäsin, alkoi ala-asteen koulukiusaamisesta ja jokapäiväisestä homottelusta. Lopetin harrastuksiani ja aloin kuluttamaan aikaani tietokoneella, joka tuntui helpolta ja anonyymiltä “turvalliselta” tilalta. Yläasteella rakensin korttitaloani yhä korkeammaksi, enkä edes huomannut tekosyiden kasautuvan ja muuttuvan hitaasti mielessäni syiksi, peittäen oikean syyn: pelotti. Mitä muut minusta ajattelevat? Tulenko torjutuksi? Tuntui kuin kaikki muut olisivat paljon pidemmällä, paljon valmiimpia ja aikuisempia. Paljon rohkeampia ja siistimpiä. Naurettava ajatus yläastelaiselle, mutta kaikille niin kovin tuttu tunne. Ja niin kasasin korttejani siisteihin pyramideihin, kerros kerroksen päälle. Tunnen vieläkin olevani jollain tasoilla syrjäytynyt. En jaa itsestäni paljoa, ja mietin usein, mitä muut ajattelevat. Tunnen olevani osa porukkaa, mutta silti vähän ulkopuolella. Yhä pelottaa. Huomaan kuitenkin, että pelottaa vähemmän: korttitalossani on huomattavasti vähemmän kerroksia kuin ennen ja olen tarkoituksenmukaisesti lähtenyt niitä vähentämään, kortti kerrallaan. Vaan mikä muuttui?

Muutos. Suurin syy sille, että olen nykyään millainen olen, on muutos. Kuulostaa kovin ympäripyöreältä, joten sukellan hieman syvemmälle.  Otetaan esimerkkinä se, kun aloitin edellisessä koulussani. Tunsin kurssilaisistani etukäteen vain kourallisen, joten ihmisten ennakko-odotukset olivat lähes olemattomat. Sain olla sellainen kuin halusin, ilman että kukaan tietäisi muutosta tapahtuneen. Aloitin puhtaalta pöydältä. Ja kuin huomaamatta, korttitalostani hävisi yksi kerros. Ja kun yhdellä elämän osa-alueella pudottaa kerroksen pois, on se helpompi poistaa myös muualla. Huomasin käytökseni muuttuvan myös jo rakentuneissa piireissäni, ja tunsin oloni paremmaksi omissa nahoissani. Opinahjo ei lopulta minulle sopinut, joten jätin sen kesken ja siirryin eteenpäin. En sitä tietoisesti tajunnut, mutta en malttanut odottaa seuraavaa mahdollisuutta henkilökohtaiseen renessanssiin. Olen onnekseni saanut monta mahdollisuutta “aloittaa alusta”. Ne ovat tulleet kuin tarjottimella, ja nyt olenkin oppinut ottamaan myös pienet muutokset uusina alkuina. Suurin muutos itsessäni tapahtui kuitenkin kun tulin Turun kauppakorkeaan. Täysin uudet ihmiset, täysin uusi kaupunki ja täysin uusi elämänvaihe mursivat kerroksia tehokkaasti. Sain jopa koulun sisällä uusia alkuja toiminnan ja uusien tuttavuuksien avulla, ja tuntuukin, että olen lähempänä omaa itseäni kuin olen ikinä ollut.

Tunnen yhä olevani tavallani syrjäytynyt, mutta yritän tarttua jokaisen mahdollisuuteen astua eteenpäin, kohti sitä mitä haluan olla. Ja siksi haluankin rohkaista teitä muita, jotka ehkä tunnette itsenne syrjäytyneeksi, ehkä ette, hyppäämään uusiin tilanteisiin rohkeasti. Se voi olla suuri elämänmuutos, kuten vaikka vaihtovuosi ulkomailla, jossa minä-kuvasi on tyhjä taulu ja sinulla on pensseli ja paletti käsissäsi. Pääset maalaamaan itsestäsi ja vuodestasi sellaisen kuvan kuin haluat täysin uusille ihmisille. Tai sitten se voi olla pieni askel: uusi opiskeltava kieli tai Montun after workin lautapelit, ehkä aktiivisuus TuKYn toiminnassa. Kokeile jotain uutta ja pientä, ja pudota yksi kortti talosta pois. Tekosyiden korttitalon huippu on jo näkyvissä, ja sitä lähdetään yhdessä purkamaan. Yksi kortti kerrallaan.

 

Juho Törhönen
Vapaa-ajan vastaava

Opiskelijademokratian juhla

Tällä viikolla Turun KY viettää opiskelijademokratian suurinta juhlaa kokoontuessaan syyskokoukseen Osuuskauppa-saliin. Jännittävien henkilövalintojen lisäksi tulemme tekemään merkittäviä päätöksiä Turun KY:n tulevaisuuden suhteen käsitellessämme ehdotuksen strategiaksemme, ehdotuksen sijoitusstrategian muutoksiin ja vahvistaessamme vuoden 2019 toiminnalliset ja taloudelliset raamit.

Janon muutoksiin voi aistia rivien välistä. Isännän ja emännän titteleitä ehdotetaan vaihdettavaksi vuosijuhlatuottajiin. Viestintäsektorille ehdotetaan uudelleenorganisoitumista. Parkin alakertaan ehdotetaan remonttia ja merkittäviä kalustehankintoja. Strategiaksi ehdotetaan eturivin opiskelijajärjestönä olemista.

Kaikkein tärkeimmät päätökset tehdään kuitenkin henkilövalinnoissa. Joku valitaan johtamaan Turun KY:tä tulevalle vuodelle ja tähän pestiin päästään valitsemaan useasta upeasta ehdokkaasta. Hallituksen jäsenyydestä käydään tiukkaa kamppailua.

Jokainen ääni on merkittävä. Aikaisemmat vuodet ovat osoittaneet, että henkilövalintoja tehdään tiukin luvuin ja vain muutaman äänen eroin. Ennustan tiukkoja vaaleja ja odotan tuoreita visioita Turun KY:n tulevaisuudesta.

Eikä tiistaina ole edes jaossa kaikkia paikkoja ensi vuodelle. Toiminnanjohtajan ja myyntipäällikön työtehtävien rekrytointi alkaa. Jaostojen valinnat seuraavat uskollisesti perässä. Toimijaryhmät päivittävät hallituksiaan.

Kuka kruunataan kapteeniksi? Kenen paita jäädytetään kattoon?

Maanantaina hallitusehdokkaiden näkemyksiä pääsee haastamaan hallitushaastatteluissa ja tiistaina ehdokkaiden luottamus viimein mitataan. Tätä derbyä ei kannata missata.

Joona Uusitalo
Hallituksen puheenjohtaja

Aika – hupeneva luonnovara

Vuosi on ajanlaskun yksikkö, joka perustuu Maan kiertoaikaan Auringon ympäri. Se kestää yleensä 365 päivää, karkausvuosina 366. Määritelmä on otettu suoraan Wikipediasta ja sen mukaan vuosi on siis suunnilleen yhtä pitkä joka vuosi. Kummasti tämä vuosi vain on tuntunut menevän uskomattoman paljon nopeammin kuin aikaisemmat. En puhu nyt kalenterivuodesta, vaan HalVasta HalVaan -aikavälistä. Kuten todennäköisesti muutkin hallituskollegani, koitan minäkin nyt viimeistä kertaa nyyhkytellä mennyttä vuotta, ja miettiä, mitä tuleman pitää.

Miettiessäni vastausta kysymykseen ajan kulumisesta, löydän vastaukseni suoraan lltasanomien Lifestyle-osastolta. Aika kuluu psykologisesti nopeammin silloin, kun on paljon tehtävää. Sen voin allekirjoittaa, että tekeminen ei varmasti ole tämän hallitusvuoden aikana loppunutkaan. Ne kokoukset, hallinnolliset hommat, uuden miettiminen ja tapahtumissakin se muille näkymätön homma. ”Kuka jää, kun muut on menneet” kyselee Juha Tapio kappaleessaan Kuka näkee sut. Vastaus on tietenkin Parkkibileiden järjestäjä, mistä Juhakin varmasti laulussaan laulelee.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Näinhän se menee, mutta pitkästä aikaa on oikeasti mietittävä, miten täyttää ne kokouksille ja projekteille varatut ajat alkuviikosta. Jännä miettiä vuoden päästä, onko seuraavakin vuosi kulunut yhtä nopeasti, kuin tämä. Ilmiö on harmittavan käänteinen, sillä mukavat asiat tuntuvat loppuvan nopeasti, kun taas tylsien hommien päättymistä saakin odotella pitkään.

Anyway, itse aion jatkossakin välttää turhaa laiskottelua ja kotiin lukkiutumista, ja kannustan siihen muitakin. Täyttäkää kalenterinne sillä hauskalla ja mukavalla ohjelmalla, oli se sitten mitä  tahansa. Aikaa on jäljellä kertoo Mikko Harjukin, mutta käyttäkää se hyvin.

Antti Heinonen

Liikuntavastaava

Hallitusvuosi ei jätä tyhjin käsin

Kuulen TuKY-aktiivien puhuvan lähes jatkuvasti siitä, kuinka kannattaa hakea toimintaan mukaan ja kuinka se tulee olemaan elämän paras päätös. Muistan jo pupuvuonna kuulleeni lukuisia syitä siihen, miksi kannattaisi ehdottomasti hakea toimintaan mukaan. Sama jatkui toisena vuonna, kun mietin, hakisinko Turun KY:n hallitukseen vai en? ”Sinulla tulee olemaan niin hauskaa, pääset tutustumaan uusiin ihmisiin ja valehtelematta tää tulee olemaan sun elämän paras vuosi.”” Perustelut olivat ihan houkuttelevia, mutta konkretia puuttui täysin.

Tässä blogipostauksessa ajattelinkin kertoa mitä konkreettista hyötyä olen itse saanut kuluneesta vuodesta. Viimeisen vuoden aikana olen toiminut Turun KY:n kansainvälisten asioiden vastaavana sekä CIA-TuKYn puheenjohtajana. Blogiteksti jakautuukin kolmeen eri osaan:
1. Mitä pelkästään hakemisesta oppi (vaikka ei tulisikaan valituksi)?
2. Mitä vuosi Turun KY:n hallituksessa on opettanut ?
3. Mitä vuosi CIAn puheenjohtajana on opettanut?

Pelkästään jo hakeminen Turun KY:n hallitukseen opettaa monia asioita, mistä tulevaisuudessa on hyötyä. Ajattele esimerkiksi töiden hakemista; jossain kohtaa meille jokaiselle tulee työhaastettelu vastaan. Haastattelutilanteet ovat aina enemmän tai vähemmän jännittäviä ja siitä huolimatta täytyy pystyä kertomaan, miksi olisit paras hakija tehtävään ja lisäksi osata vastata kiperiin kysymyksiin paineen alla. Hakiessani Turun KY:n hallitukseen minulla oli hyvin vähän kokemusta hissipuheen pitämisestä tilanteessa, missä sen pitäisi onnistua. Kun hallitusgrillissä kävelin lavalle pitämään hissipuhettani ja vastaamaan vanhan puheenjohtajan ja yleisön esittämiin kysymyksiin, tärisin kuin haavanlehti. Jo seuraavana päivänä huomasin merkittävän eron!j Syyskokouksessa pystyin olemaan huomattavasti enemmän oma itseni ja tuomaan parhaimpia puoliani esiin. Huomasin myös pari kuukautta myöhemmin työhaastatteluissa, että pystyin myös olemaan paljon paremmin tilanteessa läsnä ja skarppina, koska tilanne oli hyvinkin samankaltainen, mitä olin jännittänyt hallituksenhakutilaisuudessa – toki yleisö puuttui jälkimmäisestä. Uskon, että yleisölle puhumista ei voi koskaan harjoitella liikaa.

Turun KY:n hallituksessa oppii näkemään asiat usealta eri kantilta. Samaan aikaan kun täytyy pohtia oman sektorin asioita, on otettava huomioon myös kokonaisuus. Vuoden aikana Turun KY:n hallitus tekee erittäin paljon monenlaisia päätöksiä. Kun hallituksessa on 11 ihmistä, joilla kaikilla on eri sektorit ja erilaiset omat henkilökohtaiset mielipiteet, pitää oppia näkemään kokonaiskuva ja tekemään kompromisseja. Kuten jo mainitsin, tämän vuoden aikana olemme tehneet useita tärkeitä päätösasioita, joihin on täytynyt pureutua ja paneutua kunnolla, keskustella muiden kanssa ja tuoda oma mielipide esille pätöksentekohetkellä. Oli kyseessä sitten rekrytointi- tai rahoituspäätös, niin Turun KY:n hallitus on vastuussa päätöksestään. Lukuisat keskustelut ja päätöksentekotilanteet ovat vieneet minua eteenpäin ja huomaankin nykyisin miettiväni asiat ihan eri lähestymiskulmasta kuin alkuvuodesta, jolloin oli keskittyneempi minäminäminä-asenteen läpiviemiseen. Tämä kaikki on tehnyt minusta paremman tiimipelaajan ja ainakin analyyttisemmän ratkaisijan.

CIAn puheenjohtajana on taas täytynyt innostaa ja motivoida kokonaista jaostoa tekemään vapaaehtoistyöllään CIAn vuodesta mahdollisimman hyvä. Tässä itselläni on ollut henkilökohtaisesti eniten haasteita, mutta tämän suhteen olen myös eniten oppinut. Jaoston johtaminen vaatii jatkuvaa läsnäoloa vähintään puhelimen välityksellä, esimerkillä johtamista, jokaisen ihmisen lukemista ja tietynlaista huumoria. Tätä kaikkea myös nykyajan esimies tarvitsee työssään, koska työntekijät eivät enää ole vaihdettavia palasia vaan heitä pitää osata johtaa ihmisinä. Koen, että jaoston johtamisessa juurikin tästä on eniten hyötyä tulevaisuudessa.

Omien kokemusteni pohjalta en siis voi muuta kuin suositella hallituspestiin tai muuhun luottamustoimeen hakemista. Kyllä se on jännittävää ja vuoden aikana varmasti tulee olemaan omat haasteensa, mutta se on kaiken sen arvoista. Tsemppiä HalVa-jännään!

Kansainvälisten asioiden vastaava
Lauri Lehtinen