Ajattelematon ajankäyttö

Käykö sinullekin usein niin, että kellon viisari lyö neljää iltapäivällä etkä ole oikeastaan saavuttanut mitään konkreettista sen päivän aikana? Itse en ole välttämättä kaikista järjestelmällisin ihminen ja jos en suunnittele päiväni agendaa, käy minulle hyvin todennäköisesti näin.

Kehotan välttämään erityisesti seuraavia skenaarioita: yli kahden tunnin mercapöhinä, TuKYn toimistolla kahvin litkiminen ja pitkittyneet lounaat Montussa. Itse syyllistyn kaikkiin edellä mainittuihin ajankäytön kuolemansynteihin. Tälläkin hetkellä kirjoittaessani tätä blogia olen TuKYn toimistolla, joka vaikuttaa lyhyellä vilkaisulla kuin turkkilaiselta basaarilta Istanbulin sydämessä. Oma koti on vähintään yhtä ongelmallinen paikka tehdä töitä. Haitallisimpia ympäristön ärsykkeitä kotona ovat muun muassa jääkaapin täydentymisen seuraaminen puolen tunnin välein, Playstation 4 -viihdejärjestelmä ja tyttöystävä.

Mikä olisi siis paras tapa saada asioita aikaan? Itse olen pyrkinyt luomaan rytmiä ja rutiineja arkeeni. Esimerkiksi jos herään joka päivä samaan kellon aikaan, tarvitsen vähemmän unta ajallisesti ja herään paremmin uuteen päivään. Toki ajoittaiset keittoreissut aiheuttavat tähän rytmiin vakavia häiriöitä. Aamupalan ja muiden askareiden jälkeen on pikimmiten poistuttava kotoa. Hyvä tapa on myös listata asiat, jotka haluat sinä päivänä saavuttaa ja tehdä kaikkesi päästäksesi tavoitteisiisi. Olen kokenut Educariumin opiskelutilat erinomaisiksi työskentelypaikoiksi, sillä sieltä en tunne ketään ja pystyn keskittymään paremmin. Siellä on myös enemmän opiskelutilaa kuin Kauppakorkeakoululla.

Tosiasiassa en pääse edellä mainittuun rytmiin kuin äärimmäisten deadlinejen lähestyessä. Välillä haikailenkin pääsykoekevään kurinalaisuutta, motivaatiota ja määrätietoisuutta tavoitteistani. Samoin kuin minä, moni on tehokkaimmillaan vasta pakon edessä. Kuitenkin turha prokrastinaatio aiheuttaa vain turhaa stressiä ja itsesääliä. Kouluun sisälle päästyäni en ehkä ole löytänyt opiskeluun samanlaista paloa, sillä en ole määrittänyt itselleni selkeitä tavoitteita mitä kohti tehdä töitä joka päivä.

Loppujen lopuksi uskon kuitenkin, että niin pitkään, kun saa tarvittavat asiat tehtyä, on merca- ja toimistopöhinä tavattoman palkitsevaa ja hyvistä tyypeistä saa lisää virtaa elämään. Usein parhaat ideat syntyvätkin porukassa ja itselleni jokapäiväinen sosiaalinen kanssakäyminen on elinehto. Tämän mahdollistaa koulumme avoin sekä lämmin ilmapiiri enkä voisi kuvitella parempaa paikkaa viettää keskiarvollisesti tätä 16 prosenttia elämästäni kuin Turun kauppakorkeakoulussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Henry Huovari

Kulttuuri- ja perinnevastaava

CORE – Yritysyhteistyötä rakentamassa

Aloitin myyntipäällikkönä tammikuussa 2017. Aika on mennyt nopeasti ja paljon on tapahtunut. Myyntipäällikkönä johdan Turun KY:n yrityssuhdetiimiä COREa. Tänä aikana olemme muun muassa vakiinnuttaneet uuden COREn tiimimuodon, kehittäneet yhteistyötä kauppakorkeakoulun kanssa, solmineet uusia yhteistyökumppanuuksia sekä tuoneet TuKY-pullot kuntalaisille yhteistyössä Accenturen kanssa.

CORE on yksi Turun KY:n asiantuntijaelimistä. Työskentelymme muistuttaa jonkin verran jaostojen toimintaa ja toimikenttäämme kuuluukin myös esimerkiksi erilaisten asiatapahtumien järjestäminen. Toimimme kuitenkin suurimmaksi osaksi taustalla varmistaen parhaat yhteistyömahdollisuudet yritysten kanssa ja tästä syystä CORE saattaakin olla hieman jaostoja tuntemattomampi toimija. CORE vastaa kaikesta Turun KY:n yritysyhteistyöstä tuotesponsoroinneista baariyhteistyöhön. Kokoustamme kerran viikossa, jolloin suunnittelemme yhdessä tulevia tapahtumia ja kehitämme uusia yhteistyömahdollisuuksia. Jokaisella tiimiläisellä on omat vastuualueet, joita he hoitavat yhdessä muun tiimin kanssa. Myyntipäällikkönä toimin esimiehenä tiimille ja varmistan, että heillä on tarvittavat välineet ja osaaminen työnsä suorittamiseksi.

COREn tiimissä työskentelee kanssani tällä hetkellä kolmetoista aivan mahtavaa tiimiläistä. Osaksi tätä mahtavaa porukkaa on mahdollista päästä hakemalla jaoston yrityssuhdevastaavaksi tai suoraan COREn haussa. Haku aukeaa jaostojen halvojen jälkeen marraskuun loppupuolella. Tiimiin hakeminen ei edellytä aikaisempaa myyntikokemusta. On hienoa nähdä lähietäisyydeltä, kuinka parasta opiskelijaelämää luodaan.

Yrityssuhdetiimin johtamisen ohella myyntipäällikön työhön liittyy myös paljon muuta. Perinteistä työpäivää myyntipäälliköllä ei ole, mutta tavanomainen työviikko rakentuu tapaamisista, monista sähköposteista, COREn viikkokokouksesta, TuKYn hallituksen kokouksesta, yritysten laskuttamisesta ja nettisivujen päivittämisestä. Syksy on työn kannalta erityisen kiireistä, koska vuodenvaihteen lähestyessä kumppaniyritysten yhteistyösopimukset tulee uusia. Tähän liittyy palavereita ja yhteistyösopimusehdotusten laatimista. Sopimusten uusiminen on mielenkiintoista ja opettavaista, koska saamme keskustella yritysten edustajien kanssa uusista yhteistyöideoista sekä menneen vuoden tapahtumista. Palavereiden ja edustushommien lisäksi työni on jakaa asiantuntijuutta ja tietoa eteenpäin TuKYn jaostoille, projekteille ja muille toimijoille. Myyntipäällikkönä edustan myös Turun KY:tä Turun kauppakorkeakoulun yritys- ja yhteiskuntasuhteiden toimikunnassa.

Opiskelijajärjestössä työskentely opettaa ennen kaikkea itsestään ja tiimityöskentelystä.  Turun KY:lle työskentely ei ehkä ole se tavanomaisin työpaikka, mutta varmasti poikkeuksellisen opettavaista. Hienointa tässä yhteisössä on se, että jokaiselle löytyy oma paikkansa. Vanhaa talouspäällikköä Mikkoa lainaten uskallan sanoa, että olen päässyt osaksi yhtä Suomen parhaista työyhteisöistä. Tässä vaiheessa vuotta haluan myös kiittää CORE-tiimiä, hallitusta ja ihania toimiston työkavereitani: toiminnanjohtajaamme Meeriä, talouspäällikkönä toimivaa Villeä, sekä baarimestari-Inkaa.

Myyntipäällikön ja COREn haut aukeavat marraskuussa.

Linda Martin

Myyntipäällikkö

Mikä minusta tulee isona?

Pienestä pitäen olen aina hieman ahdistunut, kun joku on kysynyt mikä minusta tulee isona? Minulla ei nuorempana ollut selkeästi ”omaa juttua”. Kokeilin monia eri harrastuksia, mutta mikään ei kiinnostanut tarpeeksi, jotta siitä olisi tullut minun juttuni. Koulussa olin tasaisen hyvä kaikissa aineissa, eikä mikään ollut ylitse muiden. Matkustelin kuitenkin lapsena paljon isäni kanssa ja siitä keksin vihdoin, että haluan isona lentoemännäksi, jotta saan matkustella ja käyttää hienoja jakkupukuja ja korkokenkiä töissä. Traaginen käänne tapahtui kuitenkin jo ala-asteella, kun terveydenhoitaja kertoi, etten kasvaisi edes 160 cm pituiseksi. Unelma tyssäsi siihen.

Matkustelu tippui pois kriteerilistaltani ja 8-vuotias Sofia päätti keskittyä listan seuraavaksi tärkeimpään asiaan. Muistan kysyneeni isältäni (täysin vakavissani), mikä minusta pitäisi tulla, jotta saisin käyttää aikuisena töissä hienoja vaatteita ja korkokenkiä. Isän vastaus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: ”ekonomi”. En tuolloin vielä ymmärtänyt mikä ekonomi oli, mutta sokeasti uskoin isäni vastauksen olevan se ainoa oikea ja tuona päivänä päätin, että minusta tulisi isona hienoja vaatteita työssään käyttävä ekonomi. Ajatus hienoista vaatteista ei kuitenkaan lukioiässä enää (kumma kyllä) riittänytkään motivaation lähteeksi ja olin taas saman kysymyksen äärellä: Mikä minusta tulee isona? Lukion jälkeen päätin pitää välivuoden miettiäkseni asioita.

Kahden pikaruokaravintolassa vietetyn vuoden jälkeen totesin, että miettiminen sai nyt riittää. Hain kauppakorkeaan, koska halusin monen muun tavoin ”varman toimeentulon” ja lukemattomat työllistymismahdollisuudet. Valitsin pääaineekseni laskentatoimen, koska ajattelin, että sitähän ekonomin kuuluu lukea. Kuitenkin vasta ensimmäisen taloushallinnon kesätyöni ja muutaman hylätyn laskentatoimen tentin jälkeen tajusin, ettei tämä ehkä ollutkaan minun juttuni. Hakiessani Turun KY:n hallitukseen viime marraskuussa, en myöskään ollut varma olisiko minusta siihen tai olisiko se minun juttuni. En ollut koskaan aikaisemmin ottanut isoa roolia missään ja pohdin, olisiko minulla yhdistykselle mitään annettavaa. Tiesin kuitenkin, että haluaisin oppia lisää itsestäni ja tehdä jotain merkityksellistä. Halvailtana sain loputkin epäilykseni karistettua, koska ymmärsin, etten voi menettää mitään.

Kulunut vuosi tiivistä yhteistyötä kymmenen täysin erilaisen persoonan kanssa on opettanut ennen kaikkea näkemään omat vahvuuteni muiden hallituslaisten vahvuuksien rinnalla. Samalla, kun vuosi on avartanut mieltäni näkemään asiat aina vähintään yhdeltätoista eri kantilta ja ottamaan jokaisen mielipiteet huomioon, olen oppinut arvostamaan omaa, astetta rauhallisempaa, luonnettani ja omia mielipiteitäni. Tiimityö hallituksen kesken ei toimisi, jos kaikki olisivat yhtä määrätietoisia tai vahvaluonteisia. Meitä kaikkia tarvitaan, joten ole rohkeasti oma itsesi äläkä yritä mahtua muottiin, jonka joku muu on luonut!
Väitän, että olen kehittynyt tämän vuoden aikana paremmaksi ekonomin aluksi, kuin olisin voinut kehittyä pelkästään opintoja suorittamalla. Olen viimein ymmärtänyt olla suuntaamatta unelmiani tiettyyn ammattiin, vaan pitämään mielen avoimena ja keskittymään siihen, että olen oma itseni ja saan teoillani jotain hyvää ja merkityksellistä aikaiseksi. Lisäksi olen saanut roppakaupalla rohkeutta ja ymmärtänyt, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Loppujen lopuksi: kaiken muun voi oppia tekemällä, paitsi sen millainen ihminen olet.

Seuraavan kerran, kun joku kysyy mikä minusta tulee isona voin ylpeänä (ja ehkä vähän kliseisesti) vastata: parempi ja rohkeampi minä!

Sofia Utriainen
Varapuheenjohtaja

Paluu arkeen

Eletään jo syyskuun puoliväliä ja ollaan palattu opintojen pariin. Tuntuu, että alkusyksy on haastavaa aikaa niin pupuille kaiken hulinan ja vilskeen keskellä kuin vanhemmille tieteenharjoittajille, jotka painivat kurssipalautusten ja raporttien parissa. Keskittymiskykyä koetellaan, kun joka illalle olisi tarjolla jos jonkinlaista tapahtumaa ja samalla deadlinet kolkuttelevat ovella. Opintojen ohella töissä käyvien kalenteri on epäilemättä vieläkin täydempi. Monelle varmasti herää kysymys, että miten tästä nyt pitäisi selvitä?

Turun KY:n tapahtumakalenterista löytyy jokaiselle jotain ja onkin erittäin hyvä tutustua toimintaan, jotta löytää sen oman juttunsa. Vapaa-ajan ja opintojen tasapainottaminen ei ole helppoa – pupusyksyn kokeneena voin sen käsi sydämellä todeta. Ja totta puhuakseni, ei se pari vuotta myöhemmin ole edelleenkään aina ihan taputeltu juttu. Ajanhallinta – tuo hikikarpalot otsalle nostava sanahirviö on jotain, mitä kaikkien tulisi osata tehdä, mutta missä harva meistä kuitenkaan on mestari.

Jotta elämä pysyisi jotenkuten kasassa seuraavat pari kuukautta ja jatkossakin, niin kehotan hengittämään syvään, miettimään kokonaisuutta ja priorisoimaan. Mikä on sulle tärkeintä ja mistä asioista saat voimia jaksamiseen? Mitkä taas on niitä juttuja, jotka vaan on pakko tehdä vaikka sitten hammasta purren? Kun aikatauluttaa menoja ja tehtäviä ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen, asiat tuppaavat usein järjestymään. Kalenteri on yksi hyvä tapa saada elämä haltuun ja langat omiin käsiin. Jos minuuttiaikataulu on sun juttu, niin merkkaa sinne ihan päiväkohtaisesti mitä opiskelet minäkin hetkenä ja mihin aikaan pitää lähteä iltaohjelman viettoon. Jos taas suurpiirteisempi aikataulutus sopii sulle paremmin, niin voit tehdä viikkokohtaisen To Do -listan ja yrittää hoitaa pari asiaa joka päivä.

Jos tässä kiireen keskellä on tullut sellainen olo, että pyörit stressipallona seuraavat kaksi kuukautta, koska aika ei vain riitä, niin ei hätää. Pysähdy hetkeksi ja mieti kokonaiskuvaa; tärkeintä on kuitenkin nauttia opiskeluajasta ja elämästä, eikä vain suorittaa päivä toisensa jälkeen. Muista aikatauluttaa aikaa myös itsellesi – oman jaksamisen kautta löytyy energiaa kaikkeen muuhun.

Tsemppiä syksyyn!

Oona Mäkinen
NESU-vastaava

Ihana, kamala epäonnistumisen pelko

En muista montaakaan kertaa elämässä, kun kädet olisivat hikoilleet yhtä paljon. Halvakausi 2016 oli kovassa vauhdissa, ja monet kaverit olivat päässeet eri projekteihin ja jaostojen hallituksiin mukaan. Itse olin jo viikkoja sitten päättänyt, että halusin NESU-TuKYn hallitukseen ja sen ansiosta olin pitkään käynyt päässäni väittelyä siitä, uskaltaisinko Halva-tilanteessa astua kuntalaisten eteen ja hakea toimintaan mukaan. En kuitenkaan voisi olla kiitollisempi, että tuona marraskuisena iltana uskaltauduin voittamaan itseni ja hakemaan.

Mielestäni epäonnistumisen pelko vaikuttaa meidän kaikkien tekemisiin ja päätöksiin jollain tasolla. Pahimmassa tapauksessa se saattaa kokonaan estää tavoittelemasta jotain itselle tärkeää asiaa. Epäonnistumisen pelossa voi kuitenkin nähdä jotain hyvääkin. Se motivoi tekemään hommat täysillä ja antamaan niille kaikkensa. Lisäksi se kertoo siitä, että välittää oikeasti siitä mitä tekee ja että onnistuminen on tärkeää.

Uskon etten ole ainut meistä, jolta on aina vaadittu paljon ja joka on myös itse vaatinut itseltään paljon, välillä ehkä liikaakin. Tämä on peilautunut omaan arkeeni monella tavalla. On menetetty yöunia koulutöiden ja muiden vastuutehtävien stressaamisen takia. On vuodatettu litrakaupalla kyyneliä ja hikeä. On kuitenkin myös onnistuttu ja opittu paljon. Olen pitkään kärsinyt pahasta esiintymispelosta. TuKYn toimintaan lähtemisen myötä olen kuitenkin päässyt ja joutunut olemaan paljon esillä ja oppinut jopa nauttimaan esiintymistilanteista ja tästä olen superkiitollinen.

Turun KY on paikka kokeilla asioita ja epäonnistua. Toimintaa kehitetään meillä jatkuvasti ja se johtaa avauksiin, jotka osoittautuvat lopulta joko hiteiksi tai hudeiksi. SOS-tilanteita tulee ja menee ja niistä opitaan yksilöinä ja yhteisönä ihan valtavasti ja pystytään toimimaan jatkossa paremmin. Lisäksi näistä kommelluksista jää käteen muistoja, taitoja ja ystäviä, jotka kulkevat mukana varmasti vielä pitkään. Enemmän tai vähemmän maksettuna mainoksena haluan siis rohkaista kaikkia pupuja ja rusakkoja voittamaan mahdolliset pelkonsa ja lähtemään tänä lukuvuonna mukaan TuKYn eri projekteihin, jaostoihin ja toimijaryhmiin.




Sandra Saranpää
Koulutuspoliittinen vastaava

Minun viikkoni

Tätä viikkoa oltiin valmisteltu jo kauan, otettu riskejä ja kehitelty uusia avauksia. Uudet opiskelijat saapuivat Turun kauppakorkeakouluun. Uudet opiskelijat olivat jännittyneitä, mutta niin olin myös minä. Tiistaina heräsin viiden jälkeen, jännityksissäni en pystynyt nukkumaan enempää. Kädet tärisivät niin paljon, ettei piilolinssien laitosta meinannut tulla yhtikäs mitään. Kolmas kerta toden sanoi, kahvit naamaan ja koululle.

Viikko meni nopeasti. Oli mahtavaa tavata uudet opiskelijat ja seurata heidän ensimmäisiä päiviään. Tutorit hoitivat hommansa erinomaisesti, enkä voisi olla ylpeämpi heistä. Koko viikko mentiin minuuttiaikataululla ja stressi oli kova. Vastailin viesteihin, puheluihin ja sähköposteihin vuorokauden ympäri. Viikon yöunet voi laskea kahden käden sormilla, mutta sekuntiakaan en vaihtaisi. Tämä viikko opetti minulle paljon projektin johtamisesta, stressinsietokyvystä sekä pitkäjänteisyydestä.

Viikko ei olisi ollut mitään ilman mahtavia tutoreita, jotka tekivät suurimman työn uusien opiskelijoiden ohjaamisesta. Erityisen kiitoksen ansaitsee kuitenkin oma hallitusperheeni: Joona, Sofia, Sandra, Emmi, Johanna, Antti, Juho, Henry ja Oona sekä ihanat työntekijät: Linda, Meeri ja Ville. Ilman teitä tämä viikko olisi ollut täysi kaaos ja minä olisin hermoraunio. Työparini Lauri ansaitsee myös suuren tunnustuksen tästä viikosta, en olisi pärjännyt ilman apua, tukea ja turvaa – Kiitos!

Lähtiessäni hallituspestiin viime vuoden alusta tiesin, että syksystä tulee rankka. Olin valmistautunut hyvin, mutta kaikkea ei voi ennustaa etukäteen. Pakko myöntää, viikko oli erittäin rankka, mutta myös palkitseva. Tutustuin mahtaviin uusiin ihmisiin, nauroin, pidin hauskaa ja ennen kaikkea ylitin itseni!

 

Sanna Varjonen

Sosiaalipoliittinen vastaava