Paluu arkeen

Eletään jo syyskuun puoliväliä ja ollaan palattu opintojen pariin. Tuntuu, että alkusyksy on haastavaa aikaa niin pupuille kaiken hulinan ja vilskeen keskellä kuin vanhemmille tieteenharjoittajille, jotka painivat kurssipalautusten ja raporttien parissa. Keskittymiskykyä koetellaan, kun joka illalle olisi tarjolla jos jonkinlaista tapahtumaa ja samalla deadlinet kolkuttelevat ovella. Opintojen ohella töissä käyvien kalenteri on epäilemättä vieläkin täydempi. Monelle varmasti herää kysymys, että miten tästä nyt pitäisi selvitä?

Turun KY:n tapahtumakalenterista löytyy jokaiselle jotain ja onkin erittäin hyvä tutustua toimintaan, jotta löytää sen oman juttunsa. Vapaa-ajan ja opintojen tasapainottaminen ei ole helppoa – pupusyksyn kokeneena voin sen käsi sydämellä todeta. Ja totta puhuakseni, ei se pari vuotta myöhemmin ole edelleenkään aina ihan taputeltu juttu. Ajanhallinta – tuo hikikarpalot otsalle nostava sanahirviö on jotain, mitä kaikkien tulisi osata tehdä, mutta missä harva meistä kuitenkaan on mestari.

Jotta elämä pysyisi jotenkuten kasassa seuraavat pari kuukautta ja jatkossakin, niin kehotan hengittämään syvään, miettimään kokonaisuutta ja priorisoimaan. Mikä on sulle tärkeintä ja mistä asioista saat voimia jaksamiseen? Mitkä taas on niitä juttuja, jotka vaan on pakko tehdä vaikka sitten hammasta purren? Kun aikatauluttaa menoja ja tehtäviä ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen, asiat tuppaavat usein järjestymään. Kalenteri on yksi hyvä tapa saada elämä haltuun ja langat omiin käsiin. Jos minuuttiaikataulu on sun juttu, niin merkkaa sinne ihan päiväkohtaisesti mitä opiskelet minäkin hetkenä ja mihin aikaan pitää lähteä iltaohjelman viettoon. Jos taas suurpiirteisempi aikataulutus sopii sulle paremmin, niin voit tehdä viikkokohtaisen To Do -listan ja yrittää hoitaa pari asiaa joka päivä.

Jos tässä kiireen keskellä on tullut sellainen olo, että pyörit stressipallona seuraavat kaksi kuukautta, koska aika ei vain riitä, niin ei hätää. Pysähdy hetkeksi ja mieti kokonaiskuvaa; tärkeintä on kuitenkin nauttia opiskeluajasta ja elämästä, eikä vain suorittaa päivä toisensa jälkeen. Muista aikatauluttaa aikaa myös itsellesi – oman jaksamisen kautta löytyy energiaa kaikkeen muuhun.

Tsemppiä syksyyn!

Oona Mäkinen
NESU-vastaava

Ihana, kamala epäonnistumisen pelko

En muista montaakaan kertaa elämässä, kun kädet olisivat hikoilleet yhtä paljon. Halvakausi 2016 oli kovassa vauhdissa, ja monet kaverit olivat päässeet eri projekteihin ja jaostojen hallituksiin mukaan. Itse olin jo viikkoja sitten päättänyt, että halusin NESU-TuKYn hallitukseen ja sen ansiosta olin pitkään käynyt päässäni väittelyä siitä, uskaltaisinko Halva-tilanteessa astua kuntalaisten eteen ja hakea toimintaan mukaan. En kuitenkaan voisi olla kiitollisempi, että tuona marraskuisena iltana uskaltauduin voittamaan itseni ja hakemaan.

Mielestäni epäonnistumisen pelko vaikuttaa meidän kaikkien tekemisiin ja päätöksiin jollain tasolla. Pahimmassa tapauksessa se saattaa kokonaan estää tavoittelemasta jotain itselle tärkeää asiaa. Epäonnistumisen pelossa voi kuitenkin nähdä jotain hyvääkin. Se motivoi tekemään hommat täysillä ja antamaan niille kaikkensa. Lisäksi se kertoo siitä, että välittää oikeasti siitä mitä tekee ja että onnistuminen on tärkeää.

Uskon etten ole ainut meistä, jolta on aina vaadittu paljon ja joka on myös itse vaatinut itseltään paljon, välillä ehkä liikaakin. Tämä on peilautunut omaan arkeeni monella tavalla. On menetetty yöunia koulutöiden ja muiden vastuutehtävien stressaamisen takia. On vuodatettu litrakaupalla kyyneliä ja hikeä. On kuitenkin myös onnistuttu ja opittu paljon. Olen pitkään kärsinyt pahasta esiintymispelosta. TuKYn toimintaan lähtemisen myötä olen kuitenkin päässyt ja joutunut olemaan paljon esillä ja oppinut jopa nauttimaan esiintymistilanteista ja tästä olen superkiitollinen.

Turun KY on paikka kokeilla asioita ja epäonnistua. Toimintaa kehitetään meillä jatkuvasti ja se johtaa avauksiin, jotka osoittautuvat lopulta joko hiteiksi tai hudeiksi. SOS-tilanteita tulee ja menee ja niistä opitaan yksilöinä ja yhteisönä ihan valtavasti ja pystytään toimimaan jatkossa paremmin. Lisäksi näistä kommelluksista jää käteen muistoja, taitoja ja ystäviä, jotka kulkevat mukana varmasti vielä pitkään. Enemmän tai vähemmän maksettuna mainoksena haluan siis rohkaista kaikkia pupuja ja rusakkoja voittamaan mahdolliset pelkonsa ja lähtemään tänä lukuvuonna mukaan TuKYn eri projekteihin, jaostoihin ja toimijaryhmiin.




Sandra Saranpää
Koulutuspoliittinen vastaava

Minun viikkoni

Tätä viikkoa oltiin valmisteltu jo kauan, otettu riskejä ja kehitelty uusia avauksia. Uudet opiskelijat saapuivat Turun kauppakorkeakouluun. Uudet opiskelijat olivat jännittyneitä, mutta niin olin myös minä. Tiistaina heräsin viiden jälkeen, jännityksissäni en pystynyt nukkumaan enempää. Kädet tärisivät niin paljon, ettei piilolinssien laitosta meinannut tulla yhtikäs mitään. Kolmas kerta toden sanoi, kahvit naamaan ja koululle.

Viikko meni nopeasti. Oli mahtavaa tavata uudet opiskelijat ja seurata heidän ensimmäisiä päiviään. Tutorit hoitivat hommansa erinomaisesti, enkä voisi olla ylpeämpi heistä. Koko viikko mentiin minuuttiaikataululla ja stressi oli kova. Vastailin viesteihin, puheluihin ja sähköposteihin vuorokauden ympäri. Viikon yöunet voi laskea kahden käden sormilla, mutta sekuntiakaan en vaihtaisi. Tämä viikko opetti minulle paljon projektin johtamisesta, stressinsietokyvystä sekä pitkäjänteisyydestä.

Viikko ei olisi ollut mitään ilman mahtavia tutoreita, jotka tekivät suurimman työn uusien opiskelijoiden ohjaamisesta. Erityisen kiitoksen ansaitsee kuitenkin oma hallitusperheeni: Joona, Sofia, Sandra, Emmi, Johanna, Antti, Juho, Henry ja Oona sekä ihanat työntekijät: Linda, Meeri ja Ville. Ilman teitä tämä viikko olisi ollut täysi kaaos ja minä olisin hermoraunio. Työparini Lauri ansaitsee myös suuren tunnustuksen tästä viikosta, en olisi pärjännyt ilman apua, tukea ja turvaa – Kiitos!

Lähtiessäni hallituspestiin viime vuoden alusta tiesin, että syksystä tulee rankka. Olin valmistautunut hyvin, mutta kaikkea ei voi ennustaa etukäteen. Pakko myöntää, viikko oli erittäin rankka, mutta myös palkitseva. Tutustuin mahtaviin uusiin ihmisiin, nauroin, pidin hauskaa ja ennen kaikkea ylitin itseni!

 

Sanna Varjonen

Sosiaalipoliittinen vastaava

Suomen paras opiskelijavappu!

Vappu. Tuo määrittelemätön ajanjakso, jota jokainen opsikelija odottaa kuin kuutavToisille se merkkaa opiskeluajan päättymistä, toisille vasta pupuvuoden loppua. Jokaisella on varmasti omat perinteensä ja omat tapansa viettää vappua. Tämän blogitekstin tarkoituksena on summata yhteen ajatuksiani juuri Turun KY:n vapusta.

Vappuun liittyy itselläni paljon tunteita ja viimeistä neljää vuotta ajatellessani, en voi olla kiitollisempi siitä, että olen saanut kuulua yhteisöön nimeltä Turun KY. Olen näiden vuosien aikana päässyt todistamaan Turun KY:n vappua monestakin eri näkökulmasta. Olen nähnyt sen niin pupun silmin vieraana, Sikawapun kaaoksen keskeltä järjestäjänä, yhteisöstään ylpeänä puheenjohtajana ja tänä vuonna vapputuottajana. Tulen varmasti muistamaan kokemani Turun KY:n vapun vielä vuosienkin päästä, sillä olen päässyt elämään Suomen parasta opiskelijavappua koko opiskeluaikani.

On kyseenalaista tai suorastaan tyhmää väittää oman järjestönsä opiskelijavappua Suomen parhaaksi. Teen sen kuitenkin silti syvällä rintaäänellä. Sitä se on ollut ainakin minulle. Meidän vappumme on valtavan monipuolinen kokonaisuus, joka kerää yli koulu-, pääaine- ja vuosikurssirajojen ihmisiä nauttimaan yhdessä elämästä.

Turun KY:n vappu on viime vuosien aikana ottanut jatkuvasti harppauksia eteenpäin. Tänäkin vappuna kokeiltiin monia uusia juttuja niin vappusivujen kuin snappifilttereidenkin muodossa. En voi tarpeeksi antaa kunniaa edeltäneille toimijoille siitä rohkeudesta ja tarmosta, jolla he ovat luoneet aikaisempina vappuina nykyisin ikoniseksi muodostuneita tapahtumia ja perinteitä. Ilman sitä rohkeutta ei yhtäkään uusista viime vuosina luoduista vapputapahtumista (mm. Kuntalaisbailut, Amazing Race ja MayDay Mayhem) olisi nykyisin.

Samaa rohkeutta löytyi onneksi tänäkin vuonna järjestöstämme.  Haluan erityisesti antaa kunniaa CIA:lle siitä rohkeudesta, jota he osoittivat tänä vuonna yrittäessään luoda uutta erilaista tapahtumaa Turun KY:lle. Tarvitsemme vastaavaa rohkeutta myös jatkossa luodaksemme uusia ikimuistoisia tapahtumia ja perinteitä järjestöllemme. Niin pitkään, kun yhteisömme uskaltaa ottaa riskejä ja tehdä uusia avauksia, on järjestömme eloisa tulevaisuus taattu.

Vappu on ristiriitainen ajanjakso opiskelijoille. Samaan aikaan pitäisi saada koko kouluvuosi pakettiin, valmistautua kesän askareisiin ja nauttia opiskeluajan vapaudesta. Jokainen hoitaa omalla tavallaan tämän yhdistelmän. Ei olekaan yhtä oikeaa tapaa viettää vappua, vaan jokaiselle vappu muodostuu omanlaisekseen. Osalle vappu tarkoittaa pelkästään kuntalaisbailujen kosteutta tihkuvaa tanssilattiaa, toiselle vain vapputivolin riemua ja kolmas taas koluaa jok’ikisen tapahtuman läpi. Turun KY:n vappu on nykyisenään jo 11 päivän mittainen rupeama, joka vaatii kestävyyttä ja kanttia.

Lähes kaikki vapputapahtumat myivät tänäkin vuonna loppuun heti lipunmyynnin auettua. Se on sekä positiivinen sekä negatiivinen ongelma. Selkeästi vapputapahtumista on onnistuttu luomaan erilaisia ja kiinnostavia. Toisaalta on valitettavaa, että kaikki halukkaat eivät saaneet lippua haluamiinsa vapputapahtumiin. On kuitenkin tärkeää muistaa, että varmistamalla tällaisissa tapahtumissa järjestelyiden sujumisen, mahdollistamme myös tuleville sukupolville unohtumattomat vappujuhlat.

Yksikään yksittäinen tapahtuma meidän vapussa tai minkään muun toimijan vapussa ei kuitenkaan luo ”parasta” vappua. Sen luovat ihmiset ympärillä, omat hassuttelut, itsensä palkitseminen ja elämästä nauttiminen. Toivon, että jokainen pystyy tänä vappuna edes hetkeksi vaihtamaan vapaalle ja palkitsemaan itsensä tämän lukuvuoden ahertamisesta. On ollut ilo näin opiskeluaikojen ehtoopuolella olla mahdollistamassa muiden vappujuhlintaa ja tukemassa nykyisiä toimijoita vapun luonnissa. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin niille kaikille jaostoille ja toimijoille, jotka ovat mahdollistaneet tänä vuonna unohtumattomia kokemuksia kanssaopiskelijoilleen järjestäjinä ja nakkilaisina.

Näin vappuaattona haluan vielä toivottaa kaikille kuntalaisille hauskaa vappua. Muistakaa nauttia tämän opiskeluvuoden päätöstä täysin rinnoin. Minulle tämä yhteisö on tarjonnut Suomen parhaan opiskelijavapun jo monta vuotta. Olen ikuisesti kiitollinen, että olen saanut olla nauttimassa opiskeluaikani Turun KY:n vapusta. Kiitos Turun KY. Kiitos kuntalaiset. Vappu ei ole ajanjakso, se on mielentila, ja siitä syystä vappu ei lopu koskaan.

Vapputuottaja 2018
Kristian Raitio

 

 

 

 

 

 

Liian suuret saappaat

Ulkoasiainjaosto perustettiin alunperin vuonna 1979 hoitamaan NESUn ulkosuhteita ylioppilaskuntiin Suomessa ja Pohjoismaissa. Vuodet vierivät, ja nykyään toimijoita löytyy jokaiselle sormelle vähintäänkin muutama.  Kun jotain tehdään, tehdään se kunnolla. Turun KY tunnetaankin laadukkaasta ja monipuolisesta tuotannostaan.

Joskus tuntuu, että meiltä odotetaan liian ammattimaista toimintaa. Liian suuria saappaita, joita on miltei mahdotonta täyttää. On kyseessä sitten grafiikoiden suunnittelu, tapahtuman tuottaminen tai kokoustekniikan osaaminen, ilman kokemusta on vaikeaa hypätä mukaan.

Yksi opiskelijayhdistyksen tarkoituksista on toimia oppimisen alustana työelämää varten. Vaikka tuottajana tai tiiminvetäjänä toimiminen kuulostaisi liian hankalalta, ei se haittaa! Nyt on aikaa harjoitella, jotta tulevaisuudessa olemme tietoisia omista vahvuuksistamme.

Toivon, että TuKYn tulevaisuus on jotain sellaista, mitä emme vielä osaa toivoakaan. Jotta uuden keksiminen ja loistavien ideoiden toteuttaminen olisi mahdollista, täytyy ylläpitää kulttuuria, missä on mahdollista kokeilla, harjoitella ja ajoittain myös mokailla.

TuKY on ollut oman opiskeluaikani kiintopiste ja arkeni määrittävä tekijä. Olen oppinut, onnistunut ja epäonnistunut. Hypännyt niihin liian suuriin saappaisiin ja puurtanut välillä holtittominakin ajankohtina, jotta oppisin uutta ja saisin toteuttaa suurempia kokonaisuuksia.

Tässä vaiheessa, kun oman alan työkokemusta ei vielä ole niin paljon, ollaan ylpeitä meidän ajoittain liiankin ammattimaisesta toiminnasta. Se on erinomainen tapa oppia.

Emmi Hämäläinen
Viestintävastaava

Älä tee kaikkea

”You can do anything but not everything”, sanonta, jonka kerrasta toiseen yritän todistaa vääräksi, onnistumatta. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä tehdä itse, eikä yksin. Välillä sitä unohtaa, kuinka moni ihminen olisi valmis keventämään työtaakkaani. Onneksi perheeni on kuitenkin aina valmis minua tästä muistuttamaan.

Vuoden alku oli erittäin stressaavaa aikaa minulle. Hallitustehtäviin oppiminen ja samalla Pikkulaskiaisen tuottajatiimissä olo piti kalenterin aamusta iltaan täynnä. Kun Pikkulaskiaisviikon maanantaina iski flunssa, kaikki langat putosivat hyvin nopeasti käsistäni. Tämä silloin maailmanlopulta tuntunut hetki sai minut tajuamaan, että jos joskus täytyy uskaltaa pyytää apua, niin se hetki on tässä. Koska olen hyvin huono apua pyytämään, pyysin sitä heiltä, jotka tuntevat minut parhaiten; perheeltäni. Sillä viikolla isäni lähetti sähköposteja puolestani, veljeni kuskasi Pikkulaskiaislippuja ICT-talolle, siskoni täytti jääkaappini ja äitini teki minulle ruokaa.

On täysin hyväksyttävää pyytää apua, on kyseessä sitten koulutehtävä, ihmissuhdehuolet tai Parkin moppaus. Nykyään tuntuu, että täytyisi olla jonkin sortin superihminen ja olla menossa aamusta iltaan, tai opiskelijan tapauksessa aamusta hyvin pitkälle yöhön. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisen tehokkaan ihmisen takana on tukijoukko, on se sitten ystävät tai perhe. Mikään työmäärä ei ole ylitsepääsemätön, vaikka se sitä olisikin yksin puurtaessa. Uskalla pyytää apua, me kaikki tarvitsemme sitä aina välillä.

Johanna Malin                                                                                                                                                                              Kuntamestari