mennessä Viestintävastaava | touko 7, 2017 | TSE Students Abroad
안녕하세요(Anjonghasejo)!
Mun vaihtopaikan valinta oli suhteellisen helppo homma. Tiesin, että haluan kauas ja halusin mennä jonnekin missä kulttuuri, kieli ja elämäntavat ovat täysin erilaisia kuin Suomessa. Korea tuntui hyvältä valinnalta ja kuulin paljon hyvää Chung Ang Universitystä sekä Seoulista. Täällä nyt reilut kaksi kuukautta asuneena, voin sanoa, että kaikki on kyllä täysin erilaista, juuri niin kuin halusinkin. Alla minun realistiset top 5 ja not 5 listat Koreasta ja täkäläisistä elämäntavoista.
Top 5
- Kaikki asiat toimivat just eikä melkein
On kyse sitten kulttuuri tapahtumasta, bileistä, kurssivalinnoista tai mistä vaan, korealainen täsmällisyys näkyy. Jo ennen tänne tuloa oli selvää, että meistä pidetään täällä kyllä huolta ja neuvotaan pienimmissäkin asioissa. Kaikesta informoidaan vähintään kolmen eri kanavan kautta ja useasti. Ikinä ei ole ollut sellaista tunnetta, että en tiedä mitä tapahtuu tai en tietäisi mistä pyytää apua. Myös esimerkiksi kokeiden tarkastukset tehdään tasan viikossa, eikä tuntiakaan yli. Jos jollekin asialle annetaan päivä mihin mennessä se on valmis, on se valmis paljon aikaisemmin. Tämä pätee niin koulun asioihin, kuin suutariinkin.
- Vaihto-opiskelijat otetaan mukaan loistavasti
Chung Ang Universityssä on paljon klubeja ja kerhoja johon vaihto-opiskeijat ovat enemmän kuin tervetulleita. Vaihtoni aikana olen ollut Korea Club nimisessä klubissa hallituksen jäsenenä. Suunnittelemme kaikenlaisia tapahtumia, jossa on tarkoitus antaa korealaisille ja vaihto-opiskeijoille foorumi tavata ja tutustua toisiinsa. Toiminta on verrattavissa CIA TuKYn toimintaan paitsi ehkä hieman rennommalla otteella ja yksinkertaisimmilla tapahtumilla. Koulu myös tukee vaihto-opiskelijoiden kanssa hengailua antamalla rahaa vapaa-ajan viettoon. Jos osallistuu kaikkiin ohjelmiin, on mahdollisuus saada noin 500€ lukukauden aikana, vaikka kaljaan, kuhan nauttii sitä korealaisen ystävän kanssa.
- Illanvietot
Ihan ehdottomia lempi asioita on illanvietot täällä. Syömään mennään joka ilta isoissa porukoissa ja tilataan isoja annoksia, joita sitten jaetaan. Syönnin jälkeen mennään kampuksen portaille (Pepero-stairs) istuskelemaan muutaman Soju-pullon tai kaljan kanssa ja tutustutaan uusiin ihmisiin. Illat ovat rentoj: soitetaan kitaraa, lauletaan, puhutaan, pelataan juomapelejä tai kiivetään koulun katolle, josta näkee Soulin yö näköalan. Viikonloppuisin jatketaan ehkä klubille tai isommalle asuinalueelle katsomaan elämää. Ihmiset tulevat juttelemaan todella luontevasti ja joka ilta vaihdetaan numeroita ainakin yhden uuden ihmisen kanssa. Yhdessäolo on todella kollektiivista. Juomat ja ruuat jaetaan, aina kaadetaan juomaa toisille (ei ikinä itselle), kilistellään ja juodaan samaan aikaan. Suomalaiselle tavat olivat aluksi hieman outoja, mutta olen oppinut jopa rakastamaan niitä.
- Ihmiset
En ole ikinä tavannut näin ihania, kohteliaita ja iloisia ihmisiä. Korealaiset ovat erittäin avuliaita ja herttaisia ihmisiä ja joka paikassa saa kyllä ulkomaalaisena erikoiskohtelua. Omat ennakkoluulot ovat murtuneet täysin ihmisten kohdalla. Luulin, että korealaiset ovat stressaantuneita, ujoja ja jopa hieman tökeröitä, mutta totuus ei voisi olla kauempana. Tytöt saattavat olla alkuun hieman ujoja, mutta heti kun heihin tutustuu hieman ovat he maailman kiinnostavimpia ja hyväsydämisimpiä ihmisiä joita olen tavannut. Korealaisilla on myös hyvää huumoria ja jotkut yksilöt ovat jopa ihan sekaisin päästään. Pro tip: jos ravintolassa on vanhempi naishenkilö ja kutsuu häntä sanalla ”imoo” (이모- auntie), he menevät ihan sekaisin ja yleensä saa ilmaista juomista ja parempaa palvelua.
- Maan koko
Korea on pinta-alaltaan pieni maa, ja matkustaminen on erittäin helppoa. Välimatkat ovat lyhyitä (koko maan läpi pääsee alle viidessä tunnissa) ja hotellit ovat halpoja. Koreassa on myös paljon nähtävää, kulttuuria, historiaa, rantoja, bilemestoja, temppeleitä, ruokaa, patikointia, vuoria ja oikeastaan ihan mitä vain. Jos Korea tuntuu liian pieneltä, pääsee noin satasella Japaniin, Kiinaan tai Kaakkois-Aasiaan. Matkustelu on siis halpaa ja helppoa ja se tekee vaihto-kokemuksesta vielä rikkaamman. Myös reissukamujen löytäminen on helppoa, sillä dormissa asuminen pakottaa hengaamaan jatkuvasti ihmisten kanssa.
Not 5
- Kauneusihanteet
Kaikki varmaan osaavat kuvitella tyypillisen korealaisen naisen mainoksista tai muualta mediasta. Hänellä on kapea pää, vaalea iho, isot silmät ja punaiset huulet. Totta kai länsimaissakin on tiettyjä kauneusihanteita, mutta mielestäni länsimaat tunnistavat monenlaista kauneutta. Täällä on vain tuo yksi malli, johon kaikkien tulisi pyrkiä. On mielestäni surullista, että minun silmiini erittäin kauniit tytöt peittävät puolet naamastaan kaikissa kuvissa, koska heitä hävettää, etteivät he ole tuon tiukan kauneusihanteen mukaisia. Miesten kauneusihanne on lähes sama. Vaalea iho, kapea naama ja lähes naiselliset piirteet juontavat juurensa K-pop artistien ja korealaisten mallien antamasta kuvasta. Tästä syystä kauneusleikkaukset ovat suosittuja jopa alle 20-vuotiaiden keskuudessa. Olen tavannut paljon miehiä ja naisia, joita ensisilmäyksellä voisi luulla malleiksi, mutta koska heillä on pyöreämpi pään muoto tai pisamia, ovat he yhteiskunnan silmissä rumia.
- Seksismi ja lasikatto
Koreassa naisen ja miehen roolit ovat erittäin selkeät ja on myös selvää, että korkeammat työpaikat ovat varattu miehille. Monet nuoret naiset unelmoivat muuttavansa ulkomaille paremman työpaikan toivossa, sillä he tietävät mahdollisuuksiensa olevan rajalliset Koreassa. Käydessäni sairaalassa oli erittäin selvää, että lääkärit olivat miehiä ja sairaanhoitajat naisia. Oma Suomalainen kasvatukseni ei hyväksy tällaista ollenkaan ja siksi mielestäni nämä kuuluvat not listalle.
- Sääntövaltio
Se, että kaikki toimii lähestulkoon täydellisesti, vaatii sääntöjä. Kaikkialla on kymmeniä sääntökylttejä ja poliiseja, vartijoita ja kaiken maailman vahti partioita. Aluksi se tuntui vähän pelottavalta ja ärsytti kun tuntui että ikinä ei osannut tehdä mitään oikein. Kuitenkin ajan kanssa on kasvattanut vähän pelisilmää ja tietynlaista ”ei kiinnosta”-asennetta ja tietää mitä sääntöjä pitää oikeasti noudattaa ja mitkä ovat harmaalla alueella. Ainoastaan alkoholilaki on täällä lepsumpi kuin suomessa. Korealaiset pitävät siitä, että kaikkialla on puhdasta ja hiljaista ja että julkisilla paikoilla kunnioitetaan toisia. Onneksi on myös ns. ”biletys” asuinalueita missä ei sitten ole minkäänlaisia sääntöjä. Koreassa ollaan myös todella yliholhoavia opiskelijoita kohtaan. Esimerkiksi dormissa on kuukausittain siisteystarkastus, kotiintuloajat (joita vaihtarit eivät noudata) ja ennen tänne tuloa sain pakkauslistan, mikä tuntui hieman yliampuvalta.
- Saasteet
Saasteet ja Kiinan aavikoilta tuuleva hiekka on ollut monelle vaihto-opiskelijalle hankala paikka. Emme olleet tottuneet ilmanlaadun tarkkailuun tai kasvosuojainten pitämiseen. Alussa moni oli kipeänä paljon saasteiden takia. Nyt kun olemme tottuneet asiaan, katsomme aamulla säätiedotteen ohella myös ilmanlaadun ja varaudumme sen mukaan. On kuitenkin harmi, että esimerkiksi tähtiä ei näy koskaan ja kuukin näkyy ”blurrattuna” möykkynä vain harvoin.
- Kilpailullisuus
Kilpailu parhaista arvosanoista ja sen mukaan parhaista työpaikosta on hullua. Kirjastojen lukusalit on täynnä 24/7 ja testeissä saattaa kuulla jonkun itkevän, jos tentti olikin liian vaikea. Kursseihin panostetaan ja niitä mahdutetaan lukukauteen hurja määrä. Stressitasot Mid-Term ja Finals viikoilla ovat tähtitaivaalliset ja koko kampus on täynnä kirjojensa päällä nukkuvia opiskelijoita. Tuntuu, että millään muulla ei ole merkitystä tulevaisuuden kannalta kuin arvosanoilla. Euroopassa kielitaidoilla, verkostoilla ja yleisellä charmilla pääsee aika pitkälle, mutta täällä ei. Tilanne on tietysti hieman eri vaihto-opiskelijoiden keskuudessa jotka ottavat yleensä minimi määrän kursseja ja mahdollisimman helppoja sellaisia. Myöskin vapaapäivien määrä viikossa pyritään maksimoimaan, että ehtii matkustella ja nauttia siitä kuuluisasta yöelämästä.
Jos joku haluaa kysellä lisää niin s-postia vaan tulemaan!
Minna Goyal
misugo@utu.fi
- vsk
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | marras 1, 2016 | Jaostot ja toimijaryhmät, Kaikki Blogit, TSE Students Abroad
Vaihto ei ole oikein koskaan tuntunut täydellisen hyvältä idealta omalle kohdalle, vaikka monesti olenkin erinäisiin vaihtokohteisiin netissä tutustunut tarkemmin, ihan siltä varalta että jos vaikka hakisi. En koskaan kuitenkaan hakenut. Opiskeluaikaisena kv-kokemuksena harjoittelu vaikutti paljon enemmän ”mun jutulta”, ja niinpä olinkin onneni kukkuloilla kun viime maaliskuussa selvisi pitkän hakuprosessin päätteeksi, että pääsin mukaan KONEen International Trainee Programiin.
Nyt olen kohta puoli vuotta viettänyt Pariisissa, ja onhan tämä ollut mahtava kokemus! KONEen ITP-ohjelmassa on mukana vuosittain n. 15 harjoittelupaikkaa ympäri maailman, ja hakea saa mihin tahansa maahan paitsi omaan kotimaahansa. Oma harjoitteluni on hissien kunnossapidon ja automaattisten ovien myynnin kehittämisessä, erilaisissa myyntiin ja myynnin työkaluihin liittyvissä projekteissa, Trappes:ssa Pariisin vieressä. Työkielenä on pääosin ranska, mutta myös englantia ja suomea olen päässyt käyttämään etenkin yhtymän tason projekteissa. Oikein sopiva paikka siis kv-liiketoiminnan opiskelijalle!
Business & Pleasure
Vaikka kuinka olin innoissani saatuani tiedon harjoittelupaikasta, niin kyllähän siinä samalla mietti myös, että mitenhän sitten käytännössä sopeutuu elämään Ranskassa ja paikalliseen työkulttuuriin. Siitäkin huolimatta että olen Ranskassa asunut myös lapsena, eikä siis ollut ihan tuntematon kulttuuri kyseessä. No, murehtiminenhan oli tietysti turhaa, ja työporukkaan oli helppo päästä mukaan mukavien työkavereiden ansiosta. Kielikin on harjaantunut koko ajan eteenpäin, sille tasolle että nyt uskon jo itsekin ilman epäilystäkään, että ranskan osaaminen ei tule olemaan ongelma edes vaativissa businesstilanteissa.
Useimmiten olen aamuisin saapunut toimistolle klo 8 pintaan, välttäen näin ruuhka-ajan junassa, sillä tyypillisesti täällä aloitellaan työt ennemmin klo 9 molemmin puolin. Työpäivään mahtuu yleensä sopiva sekoitus itsenäistä työskentelyä, monipuolisesti sekä Excelin pyörittelyn tyyppistä että vähän luovampia tehtäviä, sekä palavereja niin face-to-face kuin Skypenkin välityksellä.
Lounasaika on Ranskassa täsmällisempi ja vähän myöhäisempi kuin Suomessa, se on klo 12-14, ja työpaikkaruokala on auki klo 12-13.30. Lounastaukoa vietetään rauhassa, useimmiten lähes tunnin mittaisena, jolloin ehtii hyvin vaihtaa myös kuulumisia työkavereiden kanssa. Pakko kehua vielä erikseen täkäläisen ruokalan ruokaa. En olisi uskonut että ihan tavallinen ruokalaruoka voi olla oikeasti hyvää! Ja joka päivä!
Osittain pidemmän lounastauon vuoksi, osittain muista syistä jotka eivät minulle ole ihan selvinneet, ranskalaiset työpäivät venyvät illalla tuntuvasti pidemmiksi kuin suomalaiset. Harjoittelijana en kuitenkaan ihan niin pitkiä päiviä ole joutunut tekemään, vaan olen yleensä lähtenyt klo 17-17.30 aikoihin.
Vapaa-aikaa olen viettänyt tutustuen Pariisiin ja mm. tehden pieniä viikonloppureissuja. Ulkomailla olen ehtinyt käydä Madridissa, Barcelonassa, Brysselissä ja Lontoossa, Ranskan sisälläkin muutamassa paikassa, ja vielä pari uutta kaupunkia on tullut työmatkoillakin katsastettua. Pariisilla on hyvä keskeinen sijainti ja hyvät kulkuyhteydet, selkeänä vahvuutena esim. Suomeen verrattuna.
Muutama kulttuurinen havainto harjoittelun ajalta
– Ranskalaiset rakastavat Comic Sans –fonttia. Sehän sopii vaikka mihin, sähköpostien allekirjoituksista liikkeiden valokyltteihin.
– Ruoka on tärkeää. Esimerkiksi kävellessä syöminen ei vaan ole OK ja ruoka-ajoista ei tingitä.
– Jos jotain ei ole erikseen kielletty ja estetty, sitä kyllä joku yrittää. Kieltoja ja esim. portteja siis ihan joka paikassa.
Ranskalle tyypillinen paperisota meinasi myös tulla vastaan jo kämppää etsiessä, kun katselin mm. opiskelija-asuntoloiden vaatimuslistoja ties mistä todistuksista, jopa vanhempien palkkakuitteihin. Mutta ovelana, ja ajan hermolla kun olen, otinkin yksiön kätevästi Airbnb:n kautta. Suosittelen! Sain näin mm. optimoitua kämpän sijainnin niin, että pääsin toisaalta kätevästi julkisilla työpaikalle ilman miljoonaa vaihtoa, ja toisaalta myös hetkessä Pariisin keskustaan. Paikallisiin lomake- ja todistuskäytäntöihinkin olen toki päässyt myöhemmin tutustumaan, mutta ei niistä sentään traumoja ole jäänyt 😉
Sinäkin ulkomaanharjoitteluun? Do it!
Jos nyt mietit että kannattaisiko hakea harjoittelupaikkaa ulkomailta vaikka kesäksi, suosittelen ehdottomasti! Jos kansainvälinen ura kiinnostaisi, harjoittelu on hyvä tilaisuus ottaa tuntumaa lyhemmän ajan ulkomailla työskentelyyn, ennen suurempia paineita työuralla. Ja kai tiesit, että voit sisällyttää tutkintoosi yhteensä 12 op harjoittelua, 6 op sekä kandi- että maisterivaiheessa. Noppia ja rahaa yhtä aikaa, kannattava diili siis.
KONE International Trainee Program –harjoittelupaikat vuodelle 2017 julkaistaan tammikuussa. Harjoittelut ovat n. 3-6 kk mittaisia ja alkavat yleensä touko-kesäkuussa. Hakuaika ei ole pitkä, joten ole hereillä 🙂
KONE ITP Facebookissa: facebook.com/KONEITP
Tarkemmat tiedot ohjelmasta KONEen nettisivuilla
Maria Helle
Vuosikurssi 2013
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | elo 28, 2016 | Jaostot ja toimijaryhmät, Kaikki Blogit, TSE Students Abroad
Kiinnostaako ulkomaanjakso, mutta vaihto-opiskelun sijaan haluaisit hankkia työkokemusta? Itse aloitin kesäkuussa harjoitteluni CupoNationilla Münchenin päätoimistossa suoraan vaihto-opiskelujaksoni jälkeen. Kuuleman mukaan työpaikalla vallitsisi ”mukava ilmapiiri” ja syksyllä mentäisiin koko poppoon kera Oktoberfesteille. Well that’s fun, ajattelin.
Vaan enpä tiennyt millainen kesä olisi edessä. Tällä hetkellä olen työskennellyt CupoNationin Suomen tiimissä reilut kaksi kuukautta pääosin sisältömarkkinoinnin ja hakukoneoptimoinnin parissa. Suomen tiimimme on pieni ja pippurinen viiden hengen tyttöporukka, osa isompaa Pohjoismaiden tiimiä, joka koostuu Suomen lisäksi Tanskan, Ruotsin ja Norjan tiimeistä.
CupoNation on noin 250 työntekijän kokoinen startup, osa isompaa saksalaista Rocket Internet -startup-verkostoa. CupoNation kokoaa yhdelle alustalle kaikki netin alennuskoodit ja diilit, tavoitteenaan auttaa kuluttajaa säästämään verkkoshoppailussa. Tällä hetkellä yritys toimii 18 eri maassa ja toimistoja on Münchenin lisäksi 5 eri maassa. Kansainvälisyys on arkipäivää, sillä toimistolla työskentelee ihmisiä yli 20 eri maasta.
VASTUU, VAPAUS JA NOPEA OPPIMINEN HOUKUTTAVAT
Ilmapiiri Münchenin toimistolla on todellakin ainutlaatuinen: missään muualla en ole kokenut vastaavaa tiimihenkeä. CupoNation on todella nuorekas yritys, missä hands on -asenne, tekemisen meininki ja hyvä huumori todella näkyy ja kuuluu. Teemme paljon töitä, emme juuri laske työtunteja ja välillä arki-illat kuluvatkin toimistolla. Vastapainoksi saamme myös paljon vapautta, tuuletumme kesken työpäivän pelaten pöytäfutista tai FIFAa ja lopetamme työviikot yhteiseen beer o’clockiin, jolloin toimiston bissejääkaapit avataan.
Se, mistä itse CupoNationilla tykkään, on vastuun määrä, joka harjoittelijoille annetaan. Jo harjottelijana pääsee tekemään hyvin paljon itsenäisesti erilaisia hommia, ideoita kuunnellaan ja työyhteisössä kohdellaan tasavertaisena työntekijänä. Jo kahden kuukauden aikana olen rehellisesti sanottuna oppinut enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa. CupoNationin matala hierarkia ja hyvät ja nopeat etenemismahdollisuudet tekevät paikasta loistavan ensimmäisen työpaikan nuorille, innovatiivisille opiskelijoille tai vastavalmistuneille. Ruotsalainen pomoni aloitti kaksi vuotta sitten harjoittelijana ja toimii nyt meidän Nordicsien COO:na.
München kaupunkina vei nopeasti sydämen. Vaikka saksalaiseen byrokratiaan olikin aluksi pohjoismaalaiselle tottumista, on sopeutuminen kaupunkiin ollut kivutonta, osaksi mielettömien kollegoiden ansiosta. Vapaa-ajalla hengailemme usein työporukalla joen rannassa tai Englischer Gartenissa, juhlimme yhdessä juhannusta, menemme nauttimaan baijerilaisesta tunnelmasta johonkin kaupungin monista bier garteneista tai syömään yhdessä illallista. Viikonloppuisin teemme päiväretkiä läheisille järville tai lähdemme vaeltamaan Alpeille.
MIKSI TYÖHARJOITTELUUN ULKOMAILLE?
Mitä on jäänyt tähän mennessä käteen harjoittelujaksosta ulkomailla? Ensinnäkin, olen kiitollinen ja tyytyväinen siitä, että uskalsin ottaa hypyn tuntemattomaan ja lähteä jopa hieman ex tempore -päätöksellä harjoitteluun – senkin uhalla, että valmistuminen viidessä vuodessa viivästyy. Itse koen, ettei työkokemuksen ja kansainvälisen kokemuksen hankkimista jo opiskelujen aikana voi tarpeeksi korostaa. Koska tämänhetkinen korkeakoulurakenne Suomessa mahdollistaa vielä suhteellisen joustavan opiskelun ja valmistumisaikataulussa on liikkumisvaraa, haluan ottaa siitä kaiken irti. Lisäksi Erasmus-apuraha ja Turun kauppakorkeakoulun jatkuvasti parantuva etä- ja verkkokurssitarjonta helpottavat osaltaan opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa harjoittelujaksoja.
Kun palaan takaisin yliopistolle, tiedän olevani entistä motivoituneempi ottaamaan kaiken irti laadukkaista yliopistokursseista. Haluan opiskella mahdollisimman paljon kieliä, keskittyä tosissaan Timon Excel-kursseilla ja oppia lisää digimarkkinoinnista. Se, mikä töitä tehdessä on iskenyt tajuntaan on, että koulukurssit ovat elämää varten, ei Nettiopsun opintosuoritusotetta varten. Opiskeluaika on vain rajattu aika elämässä ja jos haluaa, on siitä mahdollista saada niin paljon enemmän irti ja monipuolisempia työkaluja tulevaisuutta varten, kuin mitä pelkällä ”kuha läpi menee” -asenteella ja luentosalien penkkien kuluttamisella saa. Matkan varrella mukaan saattaa vielä tarttua upeita tyyppejä ympäri maailmaa ja läpi elämän lämmittäviä muistoja!
P.S. CupoNation rekryää tasaisin väliajoin harjoittelijoita ja työntekijöitä Müncheniin – mikäli tilaisuus kutkuttaa, tsekkaa CupoNationin nettisivut ja ota allekirjoittaneeseen rohkeasti yhteyttä vaikka Facebookissa tai mailitse!
– Emilia Kauppinen
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | huhti 21, 2016 | Jaostot ja toimijaryhmät, Kaikki Blogit, TSE Students Abroad
Lähtöpäivänä oli aikainen herätys, herätyskello soi aamulla jo 4.30. Sain äidiltäni kyydin lentokentälle ja siirryin odottelemaan lähtöä. Aivan sattumalta tapasin lentokentällä barcelonalaisen Ericin, joka on tehnyt Aamulehdelle Tampereella klippisarjaa ”Eric Suomessa” – huikean hauskoja videoita suomalaisten ja espanjalaisten eroista, suosittelen! Paikan päällä Barcelonassa tätini haki minut kentältä ja vei kämpälle, jossa tapasin ensimmäisen kämppikseni. Iltapäivä kului purkaessa tavaroita sekä tutustuessa, ja illemmaksi lähdin tätini perheen luokse syömään. Lento ja lyhyet yöunet vaativat veronsa, ja jo ohimennyt flunssa palasi muistuttamaan itsestään, mutta muutaman tunnin torkkujen jälkeen olo onneksi parani. Illemmalla tapasin myös toisen kämppiksen, ja annoin heille tuliaiset, jotka tosin vielä odottavat kokeilemista (salmiakkisekoitus, turkinpippureita, hopeatoffeeta, lakritsia, Fazerin suklaata, minttua ja salmaria sekä kummallekin oma muumimuki).
Seuraavana päivänä aamu alkoi rauhallisesti, ja lähdin itsekseni kiertelemään Les Cortsin aluetta, jossa asuntoni sijaitsee. Samalla tuli haettua tarpeellista kosmetiikkaa ja muuta tavaraa pienemmistä kaupoista sekä tavaratalo el Corte Inglésistä. Kävin nopeasti kääntymässä kämpällä, josta lähdin ex tempore lounastamaan Gracian kaupunginosaan paikallisen (tosin suomalaista sukua osittain) ystäväni kanssa. Hän myös heitti minut tämän jälkeen Ikeaan ostoksille. Jos koti-ikävä iskee, pohjoismaalaisten kannattaa ehdottomasti mennä sinne ostamaan ainakin pakastettuja korvapuusteja, mustikkahilloa ja irtokarkkeja. Illaksi ystäväni kutsui minut syömään hänen perheensä luokse Sant Gervasin kaupunginosaan. Illan aikana sain kokea yhden toistaiseksi pisimmistä yhtäjaksoisista keskusteluista espanjaksi, ja ilta meni nopeasti hyvässä seurassa. Pientä kieliväsymystä tosin havaittavissa, kun joutuu keskittymään pitkään kielen ymmärtämiseen ja varsinkin puhumiseen. Tämä siitäkin huolimatta, että olen opiskellut espanjaa jo lukiosta lähtien ja myös käynyt Barcelonassa lomalla kolmesti aiemmin ja käyttänyt kieltä ostoksilla ym.
Tänään ohjelmassa on ollut vain ruokaostosten tekemistä ja rentoutumista. Kuten laitoin jo Facebookiin tutuille, ruokakaupassa tulee vastaan monia uusia asioita, joihin ei ole Suomessa tottunut. Yritin ottaa kuvaa banaaneista (koska on kahta laatua, banaaneita ja plátanoita) mielenkiinnosta, ja myyjä sanoi, ettei kaupassa saa ottaa kuvia. Muita kummallisuuksia: keittokinkkupaketissa lukee ”avaa 5 min ennen käyttöä ja käytä 48h sisällä”. Lisäksi maitoja säilytetään kaupassa avaamattomana lämpimässä. Siitä olin erityisen tyytyväinen, että löysin kaupasta kuitupitoista leipää. Ruisleipää pitää ehkä vielä etsiä isommasta supermarketista.
Kaiken kaikkiaan on nyt jo sellainen olo, että olen ollut Barcelonassa jo pidempään vaihdossa kuin vasta kaksi päivää. Perehdytysviikko alkaa ensi viikolla, ja opinnot vasta sitä seuraavalla, joten vielä on aikaa leikkiä turistia ja tutustua kaupunkiin enemmän.
En la mañana de mi salida tuve que levantarme a las quatro y media. Mi madre me llevó al aeropuerto de Helsinki-Vantaa a tiempo. Por casualidad, ví un hombre de Barcelona, Eric, que ha hecho muchos vídeos para Aamulehti (un periódico en Tampere, Finlandia). Sus vídeos tratan de las diferencias entre los finlandeses y los españoles – muy divertidos, los recomiendo! Una vez en Barcelona, mi tía me recogió del aeropuerto y me llevó al piso en Les Corts, donde me encontró una de mis compañeras de piso. Pasé la tarde descargando mi maleta, familiazando con mi compi y para la noche me fui a la casa de mi tía para cenar. Porque no había dormido bastante y por el vuelo, me puse enferma. Por suerte, después de dormitar unas horas, ya me sentí mejor. En la noche encontró también mi otra compañera de piso y les di a mis compañeras los regalitos de Finlandia (varios de salmiakki/rombo, lakritsi/regaliz, chocolate de Fazer, licores finlandeses de salmiakki y menta y además una taza de Moomin para cada una).
El siguiente día me desperté bastante tarde. Después de levantarme me fui a pasear por Les Corts y comprar cosméticas y otras cositas en las tiendas pequeñas y también en el Corte Ingés. Volví a casa y pronto me fui extempore con un amigo barcelonés (pero tiene también raízes finlandesas) para almorzar en el barrio de Gracia. Luego, el me llevó a Ikea para hacer compras. Si vienes de Países Nórdicos echas de menos a tu país, entonces Ikea es la solución – hay panecillos de canela, mermelada de arádano y caramelos nórdicos. Mi amigo me invitó a cenar con su familia que vive en el barrio de Sant Gervasi. Era una de las conversaciones más largos de una vez en español que he tenido aquí después de llegar a Barcelona. Me he divertido muy bien pero luego estuve un poco cansada, porque hay que concentrar mucho en escuchar y hablar en un idioma extraño. Yo he estudiado el español ya en el bachillerato y además en la universidad, pero siempre hay más que aprender.
Hoy sólo he hecho compras en el supermercado y relajado en casa. También en el supermercado se encuentra nuevas cosas que son diferentes de Finlandia. Hay dos bananas diferentes (bananas y plátanos), no puedes sacar fotos en el supermercado (la turista que soy), y en el paquete de jamón York se dice que sólo se conserva dos días después de abrir – que raro. Las leches son diferentes y no las conserva en el refrigerador en las tiendas. Estoy muy contenta porque he encontrado pan con mucha fibra, pero todavía no he visto pan de centeno.
En resumen, ya me siento cómodo en Barcelona, y parece que ya he estado un largo tiempo, pero sólo han pasado dos días en realidad. En la semana que viene tenemos la primera semana para los estudiantes de intercambio, y luego en febrero empiezarán las clases para todos los estudiantes. Esta semana sólo puedo jugar a ser una turista en Barcelona!
Henna Lunkka
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | huhti 3, 2016 | Jaostot ja toimijaryhmät, Kaikki Blogit, TSE Students Abroad
Salut! Olen Laura, 3. vuosikurssin markkinoinnin pääaineopiskelija ja olen tällä hetkellä vaihdossa Angersissa, Ranskassa. Lyön vetoa, että kukaan teistä ruudun toisella puolella olijoista ei ole kuullut Angersista, jonka kyseistä maata tunteva kaverini kertoi olevan “Ranskan Kouvola”. Totuus ei kuitenkaan ole aivan niin karu; Angers (lausutaan an-zhee) on suurinpiirtein Turun kokoinen, elämää täynnä oleva opiskelijakaupunki Loiren laaksossa, joka on kuuluisa linnoistaan ja viineistään.
Hain Ranskaan vaihtoon pääasiassa kielen perässä, sillä olen opiskellut tätä rakkauden kieltä viidennestä luokasta asti. Taitotaso ei kuitenkaan ollut missä sen noitten vuosien jälkeen olisi pitänyt olla – uskalsin hädintuskin avata suutani McDonaldsissa Pariisissa ja silloinkin sain tilaamieni ranskalaisten perunoitten tilalla vesipullon. Valitsin pienemmän kaupungin myös osaksi tämän takia; Pariisin kansainvälisyyden takia kielitaitoni ei olisi päässyt kehittymään. Toisekseen olen myös mukavuudenhaluinen – täällä pystyn asumaan järkevän kokoisessa kämpässä keskustan läheisyydessä (mikä ei olisi Pariisissa tullut kuuloonkaan hintatason takia).
Ennen Ranskaan saapumistani minulla oli joitakin ennakko-oletuksia.
Ensimmäinen oli, että ranskalaiset ovat erittäin kiintyneitä patonkeihin ja leivoksiinsa. Tämä on täysin totta; joka aamu lähileipomoon on ulos asti ulottuva jono ja kaduilla näkee teinejä kantamassa kainalossaan jättipatonkeja kotiin vietäväksi. Ruoka ja juoma ovatkin parhaita asioista Ranskassa – croisantit, etanat, juustot ja halvat mutta hyvät viinit vievät kielen mennessään. Jos joku tietää salaisuuden siihen miten ranskalaiset pysyvät tästä huolimatta niin laihoina, laittakaa viestiä!
Toinen oletukseni oli, että Ranskassa muoti on number one ja kaikki pukeutuvat huolella. Tämä oli väärä; Pariisissa näin onkin, mutta täällä opiskelijakaupungissa ei olla niin tarkkoja. Verkkarit eivät ole harvinainen näkymä katukuvassa.
Kolmas oletukseni oli, että byrokratia on mahdotonta. Byrokratiaa on, mutta ei niin paljoa kuin odotin. Täällä kuitenkin laahataan teknologian hyödyntämisessä paljon Suomen perässä; kaikkialla vaaditaan käteistä, suurimmassa osassa kaupoista voi maksaa shekillä ja pankilta tulleiden turhien korttien ja tiliotekirjeiden määrä täyttäisi kokonaisen lipaston.
Näitten lisäksi en oikein tiennyt mitä odottaa; ehkä senkin takia kulttuurishokkia ei tullut lainkaan. Ainoa jatkuva hämmennyksen aihe on ranskalaisten jatkuva tervehtiminen; täysin tuntemattomat tervehtivät kohteliaasti kun kohtaamme julkisen vessan ovella tai astuessamme samaan hissiin. Rujona suomalaisena en ole tähän tottunut eikä se iloinen “Bonjour” ole vielä refleksi.
Maana Ranska on upean monipuolinen; nähtävää on enemmän kuin ehtii kiertämään, Pohjois- ja Etelä-Ranska ovat kuin yö ja päivä ja mahdollisuuksia on loputtomasti. Angers kaupunkina on sympaattinen, vaikkakin hieman pieni eikä täällä ole esimerkiksi yhtäkään yökerhoa. Mutta haittaako kumpikaan kun maailman kaunein kaupunki, Pariisi, on puolentoista tunnin junamatkan päässä?
Opiskelen ESSCA-nimisessä yksityisessä “business schoolissa”. Koulussa on paljon vaihto-oppilaita ja yleensä kurssiemme osallistujista puolet ovat ranskalaisia ja puolet vaihto-oppilaita. Tämän ansiosta olen tutustunut joihinkin ranskalaisiin, joka on asia jota jotkin vaihto-oppilaat eivät pääse kokemaan. Koulussa on pari opiskelijajärjestöä, jotka järjestävät bileitä tai harrastavat urheilua (koululla on mm. oma koripallojoukkue). Vaihto-opiskelijoita pyritään saamaan mukaan toimintaan aktiivisesti. Me kuitenkin yleensä keksimme omaa tekemistä; en ole koskaan matkustanut näin paljon elämässäni! Madrid, Lissabon, Rooma, Venetsia, Amsterdam, Nizza, St.Tropez… Somesta päätellen en juuri koulua käykään! Ranska onkin hyvä solmukohta matkustaa ympäri Keski- ja Etelä-Eurooppaa.
Kurssit ovat, kuten olen muiltakin TSE:n vaihto-oppilailta kuullut, melkein naurettavan helppoja. Lähes kaikki kurssit ovat Y-kurssiemme kaltaisia (paikalliset opiskelijat valitsevat pääaineensa vasta maisterissa). Tehtävää riittää jonkin verran, mutta kurssit itsessään eivät ole varsinaisesti olleet älyllisesti haastavia eikä opetus ole kovinkaan tehokasta. Perusluento kestää yleensä kolme tuntia, joka välillä tuntuu turhan pitkältä. Ensimmäinen puolitoista tuntia on luennointia ja toinen esim. case-harjoituksia.
Mitä minulle siis jää käteen tästä vaihtolukukaudesta parin ylimääräisen patonkikilon lisäksi?
Ensimmäisenä tulee mieleen ranskan kielen mieletön parantuminen. Enää en pelkää puhua ranskaa – eilenkin toimin 40 minuutin ajan epävirallisena ranska-englanti-kääntäjänä ystäväni lääkärikäynnillä.
Toiseksi, ihmiset. Olen tavannut aivan upeita ihmisiä ympäri maailmaa ja jo kahden kuukauden jälkeen voi sanoa että he ovat jo ystäviä, eivätkä vain “vaihtarikavereita”. Olemme kokeneet huikeita seikkailuita yhdessä ja lisää on tulossa. Uskon ja toivon että pysymme vielä hyvissä yhteyksissä vaihdon jälkeen! Olen ainoa pohjoismaalainen vaihto-oppilas mutta se ei ole haitannut ollenkaan, päinvastoin.
Kolmanneksi, seikkailunjano. Tämä kokemus on saanut minut ymmärtämään, että minun on seurattava unelmiani ja uskallettava astua pois mukavuusalueeltani. Suomeen palaamisella ei ole vielä mikään kiire!
Pariisin iskujen jälkeen monet kysyivät minulta, miten uskallan lähteä Ranskaan. Ymmärsin heidän huolensa, mutta mielestäni että pelolle ei pidä antaa jalansijaa. En myöskään usko, että kiikkustuolissa ajattelen “Onneksi en lähtenyt Ranskaan, sillä jotainhan olisi voinut ehkä sattua! Kyllä on parempi että pysyin täällä Suomen Turussa”.
Tulevaisuudessahan kadumme enemmän asioita joita emme ole tehneet, kuin niitä joita olemme. Eikös?
À bientôt!
Bisous bisous,
Laura Väyrynen
Vuosikurssi 2013
Markkinointi
Kuvia:
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | helmi 29, 2016 | Ajankohtaista, TSE Students Abroad
Tarkimmat ovatkin jo varmasti huomanneet, että TuKYn nettisvuille on alkanut ilmestyä taas TSE students abroad blogeja. Blogit ovat siis kertomuksia Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoilta heidän vaihtokokemuksistaan ulkomailla. Blogit sisältävät usein myös kuvia ja käytännön ohjeita sinne vaihtoonhaluaville. Blogeja ilmestyy noin kerran kuukaudessa, joten luettavaa varmasti riittää.
Miksi niitä kannattaa lukea?
Jos vaihtoonlähtö kiinnostaa saa blogeista hyvää tietoa ja kokemuksia ihan oikeilta opiskelijoilta. Blogeja voi käyttää suosikkivaihtokohteen tutkimiseen tai oman vaihtokohteen etsimiseen. Blogejen kirjoittajat vastaavat mielellään myös kysymyksiin, jotka koskevat heidän vaihtokohteinaan eli kun haun hetki koittaa, on joku ihminen joka voi auttaa päätöksentossa sekä käytännön asioissa. Blogit ja itse henkilöt omaavat myös paljon tietoa, mitä ei lue missään. Paljonko koulussa on vaihto-opiskelijoita? Millaisia asuntoja kohdemaassa on tarjolla? Ovatko kurssit laadukkaita ja mielenkiintoisia? Millainen opiskelijaelämä vaihtokohteessa on? Vastauksia siis löytyy, kunhan tietää mistä etsiä.
Miten löydän blogit?
Yksinkertaisin tapa on laittaa Tuky.fi-sivuilla hakukenttään TSE Students Abroad. Alle avautuu pitkä lista blogeja, monenkin vuoden takaa. Vaihtokohteet eivät vaihdu usein, joten vanhakin blogi sisältää varmasti relevanttia tietoa! Uudet TSE Students Abroad-blogisarjan blogit jaetaan myös CIA TuKYn Facebook seinällä.
Haluatko kirjoittaa blogin?
Jokainen joka on tai on ollut vaihdossa tai ulkomailla työharjoittelussa voi kirjoittaa blogin. Mikäli tämä kiinnostaa ota yhteyttä International@tuky.fi ja saat lisäohjeita!
Ei muuta kun mukavia luku- ja inspiroitumisen hetkiä,
CIA TuKY
