Älä tee kaikkea

”You can do anything but not everything”, sanonta, jonka kerrasta toiseen yritän todistaa vääräksi, onnistumatta. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä tehdä itse, eikä yksin. Välillä sitä unohtaa, kuinka moni ihminen olisi valmis keventämään työtaakkaani. Onneksi perheeni on kuitenkin aina valmis minua tästä muistuttamaan.

Vuoden alku oli erittäin stressaavaa aikaa minulle. Hallitustehtäviin oppiminen ja samalla Pikkulaskiaisen tuottajatiimissä olo piti kalenterin aamusta iltaan täynnä. Kun Pikkulaskiaisviikon maanantaina iski flunssa, kaikki langat putosivat hyvin nopeasti käsistäni. Tämä silloin maailmanlopulta tuntunut hetki sai minut tajuamaan, että jos joskus täytyy uskaltaa pyytää apua, niin se hetki on tässä. Koska olen hyvin huono apua pyytämään, pyysin sitä heiltä, jotka tuntevat minut parhaiten; perheeltäni. Sillä viikolla isäni lähetti sähköposteja puolestani, veljeni kuskasi Pikkulaskiaislippuja ICT-talolle, siskoni täytti jääkaappini ja äitini teki minulle ruokaa.

On täysin hyväksyttävää pyytää apua, on kyseessä sitten koulutehtävä, ihmissuhdehuolet tai Parkin moppaus. Nykyään tuntuu, että täytyisi olla jonkin sortin superihminen ja olla menossa aamusta iltaan, tai opiskelijan tapauksessa aamusta hyvin pitkälle yöhön. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisen tehokkaan ihmisen takana on tukijoukko, on se sitten ystävät tai perhe. Mikään työmäärä ei ole ylitsepääsemätön, vaikka se sitä olisikin yksin puurtaessa. Uskalla pyytää apua, me kaikki tarvitsemme sitä aina välillä.

Johanna Malin                                                                                                                                                                              Kuntamestari

 

Meistä jokaisesta tuli savolaisen kuuntelijoita

Meille tänne Suomeen on rantautunut tiedon infrastruktuuri, jossa yhä useampi mediasisältö ei pyri vilpittömään totuuteen. Median tuottamisen kynnys on madaltunut sen jakelukustannusten myötä ja samassa kaaressa on laskenut myös harkitun sisällön osuus kaikesta sisällöstä.

Jokainen meistä on nykyään sisällöntuottaja. Pelkästään sosiaalisen median mukana tiedon jakamisen määrä on kasvanut niin suureksi, että mediakuluttuja joutuu tekemään päätöksen ja valitsemaan useista vaihtoehdoista tietoisesti seuraamansa media-alustan.

Jodel on hyvä esimerkki siitä, mitä yhteisö voi oppia nykyisestä tiedon infrastruktuurista. Jodelissa se on viety äärimmilleen lokaation ja aiheen yhdistyessä anonyymiteettiin. Uskon osan mediasta tulevaisuudessakin olevan tällaista. Meistä jokaisesta Jodelin lukijasta tuli savolaisen kuuntelijoita. Vastuu täytyy ottaa itselleen.

Tiedon infrastruktuurin muutoksen keskeisin tapahtuma on se, että tiedon jakamiseen vaadittavan alustan välinearvo on muuttunut. Se on muuttunut ilmaiseksi. Emme tarvitse kustantajaa twiiteillemme. Tiedon jakamiseen vaadittavan alustan aiemmin käyttämä valta on hajaantunut yhä useampaan osoitteeseen. Erkkojen suku ei enää päätä, mistä suomalaiset puhuvat.

Tällä hetkellä Jodelin käyttäjät nimittäin päättävät osittain sen, mistä Turun kauppakorkeakoulussa puhutaan. Jodelit ja muut sovellukset ovat laukanneet pienessä ajassa rintarinnan puhelimiimme ja jakaneet vastuuta lukijoilleen ja käyttäjilleen enemmän, kuin printtimediat ikinä yhteensä.

Eikä tästä kehityksen kelkasta auta jäädä pois. Luen Jodelia viihtymistarkoituksessa, mutta myös ollakseni tietoinen keskustelusta, joka on toiminut syntyalustana kaikille isoimmille viime aikaisille kritiikkikeskusteluille.

Kun uuden tiedon infrastruktuurin myötä kuka tahansa voi olla sisällöntuottaja ja jokainen voi osallistua mediakeskusteluun, menestyjä on se, joka hallitsee sisälukutaidon. Jodlausten, twiittien, storyjen ja postausten maailmassa vastuu ja valta toisen ymmärtämisestä on nyt kokonaan meillä itsellämme.

Käytetään sitä valtaa suurella huolellisuudella.

Joona Uusitalo
Turun KY:n hallituksen puheenjohtaja

Mä oon mä

Vapaa-ajanvastaava Juho kirjoitti viime viikolla omassa blogikirjoituksessaan, ”Miksi opiskelijana tunnetaan paineita siitä, että täytyy pitää yllä jonkinlaista projektiota menestyneisyydestä?” Jatkan tätä ajatusta hiukan pidemmälle: miksi niin usein on vaikea olla täysin oma itsensä? Miksi omia heikkouksia on vaikea myöntää ja miksi omilla saavutuksilla pitää tarpeettomasti kehuskella?

Itsekin olen sortunut siihen monesti. Ei menestyminen jossain tentissä ole tehnyt minusta yhtään sen parempaa tyyppiä. Eikä varsinkaan baarijonon ohitus joku Crew-passi kaulassa roikkuen. Toki näistäkin asioista voi itse iloita, mutta ei niillä tarvitse kyllästymiseen asti kehuskella muille. Hienolla autolla ajaminen on ehkä siistiä, mutta muuttaako jatkuva puhuminen siitä loppujen lopuksi ketään mihinkään suuntaan? Se lisää enintään kateellisuutta ja ärsytystä muissa. Kuka on voittaja?

Omien heikkouksien myöntäminen on vaikeaa. Itse olen aina halunnut olla paras tai ainakin lähellä sitä. Niitä juttuja, missä en ole hyvä, olen vältellyt viimeiseen asti. Pikkuhiljaa olen oppinut, ettei kukaan tuomitse minua opintorekisterissä olevan tolpan takia.   Ei, liikuntavastavaana minun ei tarvitse olla kuningas jokaisessa urheilulajissa, ja kyllä, minä voin mennä viikkovuorolle huitomaan salibandymailan kanssa, vaikka taitotasoni kyseiseen lajiin on täysin nolla. Aiheutan ehkä hauskoja tilanteita, mutta mitä sitten?

Kauppakorkeakoulun maine on edelleen tietynlainen stereotypia. Kaikkihan siellä pukeutuvat aina siististi ja opiskelevat sitä rahoitusta. Näin ainakin minä luulin ennen ensimmäistä koulupäivääni. Tätä kirjoittaessani nauran sen aikaisille ajatuksilleni siitä, voiko kouluun tulla verkkareissa ilman paheksuvia katseita. Totta kai voi! Toki kaikki eivät tule, mutta hyvähän se vain on, että meidänkin koulussa on niin monenlaista porukkaa.

Kehotankin kaikkia lopettamaan turhan miettimisen siitä, mitä muut ajattelevat itsestä ja minkälainen mielikuva pitäisi muille itsestään antaa. Itse aion jatkossakin luukuttaa bileissä musiikkia Sannista Macklemoren kautta Virve Rostiin ja Paula Koivuniemeen. Sorry vaan muut, mutta that’s me!

Antti Heinonen
Liikuntavastaava

Sua varten!

Muistatko vielä, miksi päätit aikoinaan hakea juuri Turun kauppakorkeakouluun? Omiin korviini oli kantautunut, että Turussa on todella laaja opetustarjonta ja tietenkin parhaat bileet. Ajattelin, että Turulla olisi minulle eniten tarjottavaa. Turun KY:n missio onkin tarjota sen jäsenille paras mahdollinen opiskelijaelämä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mielestäni parhaaseen mahdolliseen opiskelijaelämään tarvitaan yhteisöllisyyttä, harrastustoimintaa, erilaisia etuja ja unohtumattomia tapahtumia. Kaiken hassuttelun lisäksi tarvitaan myös laadukasta opetusta, mahdollisuutta tutustua tulevaisuuden työpaikkoihin sekä vastuuta ja kokemusta luottamustehtävistä. Vaikka TuKYn missio onkin tarjota kaikki tämä, ei TuKY jaostoineen ja projekteineen kykene siihen yksin.

Yhdistys tarkoittaa saman mielenkiinnon kohteen omaavien ihmisten yhteenliittymää. TuKYn jäseniä yhdistää kiinnostus kaupallista alaa kohtaan. Kaupallinen ala on kuitenkin todella laaja käsite. Meitä on täällä lähes 2000 opiskelijaa ja kiinnostuksen kohteita vähintään yhtä paljon. Siksi Turun KY tarvitsee avukseen toimijaryhmiä, joita ovat harrastekerhot, ainejärjestöt, joukkueet ja muut erillistoimijat. Ainejärjestöt pitävät huolta siitä, että meille tarjotaan laadukasta opetusta. Ne tarjoavat myös mahdollisuuksia tutustua sinua kiinnostaviin yrityksiin excursioilla Suomessa ja ulkomailla. Jaostot, projektit ja harrastekerhot tarjoavat tapahtumia, joissa pääset tutustumaan ja viettämään aikaa kaltaistesi opiskelijoiden kanssa. TuKYn CORE-tiimi taas pitää huolen siitä, että meillä on jatkuvasti hyviä opiskelijaetuja, ja että tapahtumiin saadaan sponsoreita. Eikä pidä unohtaa omaa kerhotaloamme, Parkkia, jota saamme käyttää ilmaiseksi.

Monesti tuntuu, että eri toimijat kilpailevat keskenään tapahtumiensa osallistujista — eikä syyttä. Meillä on todella suuri määrä toimijoita opiskelijamäärään nähden, eikä kaikkiin tapahtumiin ehdi millään osallistua. Eikä tämä ole tarkoituskaan.
Vieläkö muistat JOMAn kirjastakin tutut niche-markkinat? Tarkoitus ei ole, että toimijaryhmät kilpailisivat toisiaan vastaan, vaan että kaikki keskittyvät omiin kohderyhmiinsä, tarjoavat juuri heille kohdennettuja tapahtumia ja luovat näin meille jokaiselle mahdollisuuden parhaaseen mahdolliseen opiskelijaelämään. Tämä on TSE:n opiskelijoille äärettömän suuri rikkaus. Jos sinua kiinnostaa musiikki, voit löytää itsesi kaltaisia tyyppejä KYSSin tapahtumista. Jos olet maisterivaiheen opiskelija, eivätkä puputapahtumat enää innosta, kurkkaa mitä TSE-Masters voisi sinulle tarjota. Jos rakastat viiniä, voit osallistua Wiiniklubin tastingeihin tai piipahtaa Montun After Workissä.

Usein kuulee sanottavan: ”lähde mukaan toimintaan – hae hallitukseen”. Hallitukseen hakeminen todella kannattaa, sillä luottamustehtävistä on mahdollista oppia sellaisia työelämäntaitoja, joita ei varmasti ensimmäisissä kesähessun tehtävissä työmaailmassa opi. Toimintaan mukaan lähteminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että sinun olisi pakko pyrkiä hallitukseen, vaan näitä huikeita kokemuksia voi saada myös osallistumalla tapahtumiin. Hyödynnä toimijoiden tarjontaa, lähde rohkeasti mukaan juuri sinua kiinnostaviin tapahtumiin, ole aktiivinen ja kerro Kartellin KOPOlle, jos joku kansiksen kurssi kaipaa mielestäsi kehittämistä. Luo siis itse itsellesi juuri se ”paras mahdollinen opiskelijaelämä”, jota voit kaiholla muistella kiikkutuolissa elämäsi parhaana aikana. Toimijaryhmät ja TuKY ovat täällä sinua varten!

Sofia Utriainen

Hallituksen varapuheenjohtaja

Stressinhallinta on tärkeä taito

”Viisi tenttiä ensi viikolla! Kirjastossa ei ole vapaana kurssikirjoja! Olis huikeet bileet MK:n kanssa, uskallanko mennä yksin, kun en tunne sieltä ketään? Miks mun kalenteri on näin täynnä? Oonko nyt unohtanut jotain? Riittääkö mun rahat ruokaan? Missä mun luento olikaan? Onkohan mun keskiarvo tarpeeksi hyvä? Mitä jos mun hyde-puhe on huono? Saanko oman alan kesätyöpaikkaa? Onko tää mun ala? Valmistunkohan mä ikinä?”

Tältä kuulostaa, kun kuuntelee pääni sisäistä ääntä. Tuntuu, että stressi on läsnä niin arjessa kuin opiskelussakin. Ja se on osittain normaalia ja jopa välttämätöntä. Pieni määrä positiivista stressiä on itselleni ainakin hyödyllistä ja se vauhdittaa pienten opiskelutöiden loppuunsaattamista. Välillä stressiä kuitenkin on liikaa ja tuntuu, että arki ei rullaa eikä ajatukset pysy kasassa. On hyvä pysähtyä tunnistamaan liiallisen stressin oireita ja kehitellä itselleen sopivia keinoja stressin hallintaan.

Minulle tärkeimmät stressinhallintakeinot ovat kehittyneet vuosien varrella ja nykyisin tunnistan liiallisen stressin oireet jo alkuvaiheessa ja olen oppinut hiljentämään vauhtia. Parhaiten saan stressin hallintaan pienellä aamuisella meditaatiohetkellä tai iltakävelyllä hyvässä seurassa. Olen myös opetellut priorisoimaan tekemiseni. Arvostan menoni jakamalla niille arvoja tärkeysjärjestyksen mukaan. Hallituksen kokous on vitonen, eli erittäin tärkeä, kun opiskelijatapahtuma on yleensä kolmonen – hauskaa ja kivaa, muttei välttämätöntä.

On myös tärkeää rauhoittaa itsensä illalla ennen nukkumaanmenoa, jotta saa riittävästi hyvää unta. Oma puhelimeni on ohjelmoitu sulkemaan kaikki viestintä illalla kello 22.00 ja sen jälkeen en lue sähköposteja, Slack- tai Whatsapp-viestejä enkä käytä sosiaalista mediaa, joten lukuisat ryhmäkeskustelut tai meemimerkinnät ei häiritse iltaani. Jos jollain on oikeasti tärkeää asiaa kello 22.00 jälkeen, yhteyden saa soittamalla.

Mitä stressi todella on ja mistä se syntyy? Uskon stressin olevan epäonnistumisen pelkoa ja elimistön normaali tapa reagoida muuttuviin ja haasteellisiin tilanteisiin. Jokainen meistä kokee stressin eri tavalla ja toiset sietävät sen kasautumista enemmän kuin toiset. Minulla on eräänlainen viharakkaus-suhde stressin kanssa ja stressin hallinta on vaatinut minultakin paljon opettelemista. Nykyisin yhteistyömme sujuu jo melko mallikkaasti – ajattelen usein jonkun olevan pielessä, jos pieni stressipeikko ei istu olallani.

Oli stressin syyt mikä tahansa, on tärkeää ymmärtää, että stressiä kuitenkin pystyy hallitsemaan. Mikäli stressi tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta, voi se myöhemmin työelämässä johtaa työtä heikentäviin asioihin kuten työuupumukseen ja muuhun pahoinvointiin. Aloita stressinhallintaharjotukset jo nyt, niin opit valjastamaan sen arvokkaaksi resurssiksi.

Sanna Varjonen

Sosiaalipoliittinen vastaava

Tässä tulevat tosiystävät vuosimallia 2018!

Tänä vuonna ilmiannettiin paljon tosiystäviä ja allekirjoittaneella oli useaan otteeseen tippa linssissä, lukiessaan ihania tekstejä, joita tosiystävistä oli kirjoitettu.

Tosiystäviä kuvailtiin ilopillereiksi, tueksi ja turvaksi sekä kannustaviksi. Useissa ilmiannoissa esiintyivät samat asiat ja oli upeaa huomata, kuinka paljon ihania ja lämpimiä ihmisiä koulustamme löytyy

Nämä suurisydämiset ihmiset luovat positiivista ilmapiiriä ympärilleen, ja ovat omiaan ryhmähengen parantamisessa. Kyseiset henkilöt voivat tulla noutamaan ansaitsemansa palkinnot TuKYn toimistolta toiminnanjohtajalta tai sosiaalipoliittiselta vastaavalta 14.2. eteenpäin.

Rikhard Perttilä

Erika Ojala

Timi Lantela

Hanna Rintala

Helga Rissanen

Iita Harjula

Essi Narva

Janika Fredman

Riia Toivonen

Henna Kainulainen

Niko Kajala

Sara Kinnunen

Iines Pusa

Ville Toivainen

Henri Torniainen

Aino Jalas

Kristina Vienola

Venla Kokkomäki

Linda Martin

Eemil Säynäslahti

Lauri Lehtinen

Sini Rehnberg

Silja Kortelainen

Riia Rinne

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Terveisin,

Edunvalvontajaosto ’18