Pienestä pitäen olen aina hieman ahdistunut, kun joku on kysynyt mikä minusta tulee isona? Minulla ei nuorempana ollut selkeästi ”omaa juttua”. Kokeilin monia eri harrastuksia, mutta mikään ei kiinnostanut tarpeeksi, jotta siitä olisi tullut minun juttuni. Koulussa olin tasaisen hyvä kaikissa aineissa, eikä mikään ollut ylitse muiden. Matkustelin kuitenkin lapsena paljon isäni kanssa ja siitä keksin vihdoin, että haluan isona lentoemännäksi, jotta saan matkustella ja käyttää hienoja jakkupukuja ja korkokenkiä töissä. Traaginen käänne tapahtui kuitenkin jo ala-asteella, kun terveydenhoitaja kertoi, etten kasvaisi edes 160 cm pituiseksi. Unelma tyssäsi siihen.

Matkustelu tippui pois kriteerilistaltani ja 8-vuotias Sofia päätti keskittyä listan seuraavaksi tärkeimpään asiaan. Muistan kysyneeni isältäni (täysin vakavissani), mikä minusta pitäisi tulla, jotta saisin käyttää aikuisena töissä hienoja vaatteita ja korkokenkiä. Isän vastaus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: ”ekonomi”. En tuolloin vielä ymmärtänyt mikä ekonomi oli, mutta sokeasti uskoin isäni vastauksen olevan se ainoa oikea ja tuona päivänä päätin, että minusta tulisi isona hienoja vaatteita työssään käyttävä ekonomi. Ajatus hienoista vaatteista ei kuitenkaan lukioiässä enää (kumma kyllä) riittänytkään motivaation lähteeksi ja olin taas saman kysymyksen äärellä: Mikä minusta tulee isona? Lukion jälkeen päätin pitää välivuoden miettiäkseni asioita.

Kahden pikaruokaravintolassa vietetyn vuoden jälkeen totesin, että miettiminen sai nyt riittää. Hain kauppakorkeaan, koska halusin monen muun tavoin ”varman toimeentulon” ja lukemattomat työllistymismahdollisuudet. Valitsin pääaineekseni laskentatoimen, koska ajattelin, että sitähän ekonomin kuuluu lukea. Kuitenkin vasta ensimmäisen taloushallinnon kesätyöni ja muutaman hylätyn laskentatoimen tentin jälkeen tajusin, ettei tämä ehkä ollutkaan minun juttuni. Hakiessani Turun KY:n hallitukseen viime marraskuussa, en myöskään ollut varma olisiko minusta siihen tai olisiko se minun juttuni. En ollut koskaan aikaisemmin ottanut isoa roolia missään ja pohdin, olisiko minulla yhdistykselle mitään annettavaa. Tiesin kuitenkin, että haluaisin oppia lisää itsestäni ja tehdä jotain merkityksellistä. Halvailtana sain loputkin epäilykseni karistettua, koska ymmärsin, etten voi menettää mitään.

Kulunut vuosi tiivistä yhteistyötä kymmenen täysin erilaisen persoonan kanssa on opettanut ennen kaikkea näkemään omat vahvuuteni muiden hallituslaisten vahvuuksien rinnalla. Samalla, kun vuosi on avartanut mieltäni näkemään asiat aina vähintään yhdeltätoista eri kantilta ja ottamaan jokaisen mielipiteet huomioon, olen oppinut arvostamaan omaa, astetta rauhallisempaa, luonnettani ja omia mielipiteitäni. Tiimityö hallituksen kesken ei toimisi, jos kaikki olisivat yhtä määrätietoisia tai vahvaluonteisia. Meitä kaikkia tarvitaan, joten ole rohkeasti oma itsesi äläkä yritä mahtua muottiin, jonka joku muu on luonut!
Väitän, että olen kehittynyt tämän vuoden aikana paremmaksi ekonomin aluksi, kuin olisin voinut kehittyä pelkästään opintoja suorittamalla. Olen viimein ymmärtänyt olla suuntaamatta unelmiani tiettyyn ammattiin, vaan pitämään mielen avoimena ja keskittymään siihen, että olen oma itseni ja saan teoillani jotain hyvää ja merkityksellistä aikaiseksi. Lisäksi olen saanut roppakaupalla rohkeutta ja ymmärtänyt, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Loppujen lopuksi: kaiken muun voi oppia tekemällä, paitsi sen millainen ihminen olet.

Seuraavan kerran, kun joku kysyy mikä minusta tulee isona voin ylpeänä (ja ehkä vähän kliseisesti) vastata: parempi ja rohkeampi minä!

Sofia Utriainen
Varapuheenjohtaja