Ensimmäisenä opiskeluvuonnani näin hyvin vähän muissa tiedekunnissa opiskelevia ystäviäni. Puputapahtumia oli todella paljon, eikä oikein ollut aikaa käydä muiden tapahtumissa. Tai no, olisihan sitä varmasti ollut, mutta mielenkiintoa ei niinkään. Ensimmäisenä vuonna tämä meni vielä ystävilleni kutakuinkin läpi.

Toisena vuonna ystäväni alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa kommentoimaan asiaa, kuten: ”Miksi kauppislaiset bilettää aina vaan keskenään?”, tai ”Eikö teille kelpaa muiden järjestämät bileet?”. Se, että kauppislaiset juhlivat paljon keskenään, on täysin totta. TuKYssä on aina ollut perinteenä järjestää paljon ajanvietettä ja osallistua vielä enemmän, enkä voi kiistää, ettei olisi mukavaa käydä tapahtumissa tietäen, että siellä on aina joku tuttu.

On helppoa elää kauppiskuplassa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) sata lähintä ystävää on kauppiksesta, puoliso löytyy Parkin alakerran tanssilattialta kuntalaisbailujen viimeisillä huurteisilla tunneilla ja lähimmäs poikkitieteellisyyttä pääsee kun uskaltaa ylittää Rehtorinpellonkadun ja kävellä Assarin ullakolle.

En voi kertoakaan, kuinka hienoa on välillä poistua kauppiskuplasta. Viettää esimerkiksi ilta paikassa, jossa kaikki eivät ole sinisissä haalareissa tai smart casual, tutustua täysin uusiin ihmisiin ja olla koko ilta kuulematta sanoja kuten LRYB tai Irma.

Älkää ymmärtäkö minua väärin, TuKYn tapahtumat ovat täyttä kultaa. Mutta niin ovat muidenkin. Olen aina tuntenut itseni tervetulleeksi muiden järjestöjen tapahtumiin, olivat ne sitten Säätösitsit tai Elban wappuskumpat.

Nyt kun kaikki miettivät taas uudenvuodenlupauksiaan, kehotan laittamaan lupausten listaan jonkun muun opiskelijajärjestön tapahtumassa käymisen. Lupaan, ettet tule katumaan!

Johanna Malin                                                                                                                                                             Kuntamestari