Minun viikkoni

Tätä viikkoa oltiin valmisteltu jo kauan, otettu riskejä ja kehitelty uusia avauksia. Uudet opiskelijat saapuivat Turun kauppakorkeakouluun. Uudet opiskelijat olivat jännittyneitä, mutta niin olin myös minä. Tiistaina heräsin viiden jälkeen, jännityksissäni en pystynyt nukkumaan enempää. Kädet tärisivät niin paljon, ettei piilolinssien laitosta meinannut tulla yhtikäs mitään. Kolmas kerta toden sanoi, kahvit naamaan ja koululle.

Viikko meni nopeasti. Oli mahtavaa tavata uudet opiskelijat ja seurata heidän ensimmäisiä päiviään. Tutorit hoitivat hommansa erinomaisesti, enkä voisi olla ylpeämpi heistä. Koko viikko mentiin minuuttiaikataululla ja stressi oli kova. Vastailin viesteihin, puheluihin ja sähköposteihin vuorokauden ympäri. Viikon yöunet voi laskea kahden käden sormilla, mutta sekuntiakaan en vaihtaisi. Tämä viikko opetti minulle paljon projektin johtamisesta, stressinsietokyvystä sekä pitkäjänteisyydestä.

Viikko ei olisi ollut mitään ilman mahtavia tutoreita, jotka tekivät suurimman työn uusien opiskelijoiden ohjaamisesta. Erityisen kiitoksen ansaitsee kuitenkin oma hallitusperheeni: Joona, Sofia, Sandra, Emmi, Johanna, Antti, Juho, Henry ja Oona sekä ihanat työntekijät: Linda, Meeri ja Ville. Ilman teitä tämä viikko olisi ollut täysi kaaos ja minä olisin hermoraunio. Työparini Lauri ansaitsee myös suuren tunnustuksen tästä viikosta, en olisi pärjännyt ilman apua, tukea ja turvaa – Kiitos!

Lähtiessäni hallituspestiin viime vuoden alusta tiesin, että syksystä tulee rankka. Olin valmistautunut hyvin, mutta kaikkea ei voi ennustaa etukäteen. Pakko myöntää, viikko oli erittäin rankka, mutta myös palkitseva. Tutustuin mahtaviin uusiin ihmisiin, nauroin, pidin hauskaa ja ennen kaikkea ylitin itseni!

 

Sanna Varjonen

Sosiaalipoliittinen vastaava