”Viisi tenttiä ensi viikolla! Kirjastossa ei ole vapaana kurssikirjoja! Olis huikeet bileet MK:n kanssa, uskallanko mennä yksin, kun en tunne sieltä ketään? Miks mun kalenteri on näin täynnä? Oonko nyt unohtanut jotain? Riittääkö mun rahat ruokaan? Missä mun luento olikaan? Onkohan mun keskiarvo tarpeeksi hyvä? Mitä jos mun hyde-puhe on huono? Saanko oman alan kesätyöpaikkaa? Onko tää mun ala? Valmistunkohan mä ikinä?”

Tältä kuulostaa, kun kuuntelee pääni sisäistä ääntä. Tuntuu, että stressi on läsnä niin arjessa kuin opiskelussakin. Ja se on osittain normaalia ja jopa välttämätöntä. Pieni määrä positiivista stressiä on itselleni ainakin hyödyllistä ja se vauhdittaa pienten opiskelutöiden loppuunsaattamista. Välillä stressiä kuitenkin on liikaa ja tuntuu, että arki ei rullaa eikä ajatukset pysy kasassa. On hyvä pysähtyä tunnistamaan liiallisen stressin oireita ja kehitellä itselleen sopivia keinoja stressin hallintaan.

Minulle tärkeimmät stressinhallintakeinot ovat kehittyneet vuosien varrella ja nykyisin tunnistan liiallisen stressin oireet jo alkuvaiheessa ja olen oppinut hiljentämään vauhtia. Parhaiten saan stressin hallintaan pienellä aamuisella meditaatiohetkellä tai iltakävelyllä hyvässä seurassa. Olen myös opetellut priorisoimaan tekemiseni. Arvostan menoni jakamalla niille arvoja tärkeysjärjestyksen mukaan. Hallituksen kokous on vitonen, eli erittäin tärkeä, kun opiskelijatapahtuma on yleensä kolmonen – hauskaa ja kivaa, muttei välttämätöntä.

On myös tärkeää rauhoittaa itsensä illalla ennen nukkumaanmenoa, jotta saa riittävästi hyvää unta. Oma puhelimeni on ohjelmoitu sulkemaan kaikki viestintä illalla kello 22.00 ja sen jälkeen en lue sähköposteja, Slack- tai Whatsapp-viestejä enkä käytä sosiaalista mediaa, joten lukuisat ryhmäkeskustelut tai meemimerkinnät ei häiritse iltaani. Jos jollain on oikeasti tärkeää asiaa kello 22.00 jälkeen, yhteyden saa soittamalla.

Mitä stressi todella on ja mistä se syntyy? Uskon stressin olevan epäonnistumisen pelkoa ja elimistön normaali tapa reagoida muuttuviin ja haasteellisiin tilanteisiin. Jokainen meistä kokee stressin eri tavalla ja toiset sietävät sen kasautumista enemmän kuin toiset. Minulla on eräänlainen viharakkaus-suhde stressin kanssa ja stressin hallinta on vaatinut minultakin paljon opettelemista. Nykyisin yhteistyömme sujuu jo melko mallikkaasti – ajattelen usein jonkun olevan pielessä, jos pieni stressipeikko ei istu olallani.

Oli stressin syyt mikä tahansa, on tärkeää ymmärtää, että stressiä kuitenkin pystyy hallitsemaan. Mikäli stressi tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta, voi se myöhemmin työelämässä johtaa työtä heikentäviin asioihin kuten työuupumukseen ja muuhun pahoinvointiin. Aloita stressinhallintaharjotukset jo nyt, niin opit valjastamaan sen arvokkaaksi resurssiksi.

Sanna Varjonen

Sosiaalipoliittinen vastaava