Tuntuuko arki raskaalta? Puskevatko turhalta tuntuvien kurssitöiden deadlinet päälle? Odottaako tenttiviikolla keväällä suoritettujen kurssien loputon jono ja yöttömät opiskeluteemaiset yöt? Nyt on taas se aika, kun viimeisetkin minuutit päivästä tulisi uhrata ties minkälaisille ryhmätöille tai palautettaville portfolioille – eikä yhtään edes huvittaisi. Näinä aikoina tulee kyseenalaistettua koko koulussa oleminen ja motivaatio opiskeluun ylipäätään. Mitä näistä kaikista oppimispäiväkirjoistakin muka oppii?

Joskus ensimmäisenä opiskeluvuotenani muistan monien ajattelutavan siitä, kuinka turhia jotkut pakolliset kurssit ovat ja kuinka niiden opeista ei tulisi kuitenkaan hyötymään tulevaisuudessa. Luennoilla oli aivan turha käydä ja riitti kunhan nyt suoritti pakolliset harjoitukset, ja prujun luettuaan ilmestyi tenttiin. Numeroilla ei oikeastaan ollut mitään väliä, riitti että kursseista pääsee läpi, jotta joskus valmistuukin. Koostuuko monenkin opiskelijamme opiskelumotivaatio pelkästään saavutettavasta tutkintonimikkeestä, vai haluammeko oikeasti myös jättää näistä ajoista jotain oppejakin mieleen?

Mitä minä nyt maisterivaiheessa mietin? Ihmettelen ainakin sitä, miksi en tehnyt kurssien eteen enemmän töitä kandivaiheessa. Miksi istuin kotona ja katsoin Netflixiä? Näin kohta koulusta valmistuvana voin todeta, että kursseilla kannattaa kuunnella ja luennoilla kannattaa istua. Vaikka tentissä ei mitään kirjasta kysytäkään, ei se tarkoita sitä, etteikö kirjaa olisi hyvä lukea omaa tulevaisuutta varten. On surullista, että arvotamme tärkeän tiedon pelkästään tenttikysymysten perusteella: kaikki mitä ei kysytä kokeessa on varmasti aivan turhaa tietoa. Miksi?

Olemme täällä koulussa oppimassa uutta ja kehittämässä taitojamme. Esimerkiksi matematiikasta on tullut kysytty taito, jota suuren osan ekonomeista olisi hyvä ymmärtää edes jollain tasolla. Miksei siis voisi kohdata pelkoja ja ottaa taloustieteiden kvantitatiivisia menetelmiä sivuaineeksi? Miten sitten kauan vihattu ja vältelty ruotsi, olisiko aika ottaa itseä niskasta kiinni ja vahvistaa tämän toisen kotimaisen kielen taitoa? Ajattelutapa siitä, että läpipääsy riittää ja kukaan ei kuitenkaan tule arvosanojamme koskaan kyselemään on toki lohduttavaa, mutta oletko myöhemmin koulusta valmistuessasi tyytyväinen panokseesi ja saavutuksiisi? Ehkä olet, ehkä et.

Kouluun päästäksemme olemme nähneet monia tunteja ja suuren vaivan, joten miksemme yrittäisi nauttia näistä opeista ja ottaa kaikkea hyötyä irti, toki unohtamatta muuta arvokasta opiskelijaelämää, jota meille tarjotaan. En siis sano, että kaikista kursseista tulisi suoriutua mallikkaasti, vaan että omia heikkouksia voisi kehittää ja keskittyä tavoitteiden saavuttamiseen – vielä kun on aikaa. Opiskelusta ja uusien asioiden omaksumisesta tulee huomattavasti hauskempaa ryhmässä, joten miksei tulla jakamaan stressin tuskia yhdessä kaveriporukalla vaikka ryhmätyötiloihin?

Muistakaa, että jos opiskelujen tai uran suunnittelussa on ongelmia, omaopet auttavat. Mikäli et tiedä omaopettajaasi, ota yhteyttä pääaineesi tai erikoistumissuuntasi laitokseen. Vaikka henkilökunta voi joskus tuntua kaukaiselta, ovat he täällä meitä varten ja haluavat meidän saavuttavan hienoja asioita elämässämme. Älkää siis pelätkö ottaa yhteyttä ja varata aikaa.


Koulutuspoliittinen vastaava
Tuulia Kuusinen