1970-1980
Vuonna 1971 pantiin alulle ylioppilaskunnan ja Krakovan kauppakorkeakoulun opiskelijoiden väliset suhteet ja vaihdettiin ensimmäiset delegaatiot. Ylioppilaskunnan ulkoiset suhteet monipuolistuivat vain vähän vuosikymmenen loppua kohti. Säännöllisiä yhteyksiä pidettiin yllä Krakovan kauppakorkeakouluun yhdessä Vaasan KY:n kanssa sekä Leningradin valtionyliopiston Komsomol-komiteaan yhdessä TYY:n ja Åbo Akademin ylioppilaskunnan kanssa. Pohjoismaiden talous- tieteiden opiskelijoiden NESU oli välillä voimakkaan kritiikin kohteena, koska se ei tuntunut tarjoavan paljoakaan, mutta silti sen toiminnassa pysyttiin mukana. Kotimaassa suhteet olivat vilkkaimmat muiden kauppakorkeakoulujen sekä Tampereen ja Jyväskylän taloustieteen opiskelijoiden kanssa.
Turussa CCT:n ja Ylioppilaskyläsäätiön sekava tilanne vauhditti ylioppilaskuntien välisen yhteistyön kehittämistä. Syksyllä 1975 Maarian kirkon kupeessa olevan soramontun viereen ryhdyttiin kaivamaan uutta kuoppaa, CCT:n eli Ikituurin kongressi- keskuksen perustuksia. Kuopan pohjattomuudesta oli kuitenkin aavistuksia jo 1972. Kun ylioppilaskylän toimintakeskus päätettiin rakentaa hotelliksi, Turun KY:n edustajat olivat hankkeen ainoat vastustajat. Mutkaisten ja tiivistunnelmaisten vaiheiden jälkeen CCT päätyi kiinteistöyhtiöksi, joka vuokrasi kongressikeskuksen valtakunnalliselle hotelliketjulle. TYS:n varoja oli jatkuvasti ohjattu CCT-projektiin. Turun kaupunki joutuikin pelastamaan TYS:n konkurssilta, jolloin opiskelijajärjestöiltä otettiin sananvalta lähes tyystin pois.
Seitsemänkymmentäluvulla ylioppilaskunnan etujärjestörooli alkoi vahvistua. Ylioppilaskunta vaati muun muassa assistenttien vt. virkojen julkista auki julistamista ja kielten tenttien lisäämistä. Tutkinnonuudistuksen toteutumista 1974 vauhditettiin lakkojärjestelyin. Tilanne kuitenkin laukesi ilman lakkoa, ja syksyllä 1974 aloittanut kurssi ei suorittanutkaan arvosanoja vaan pisteitä, eikä heistä tulisi ekonomeja vaan kauppatieteiden kandidaatteja. Etujärjestönä jouduttiin vastakkain myös Kauppakorkeakoulun Säätiön kanssa, joka toteutti 1974 syksyllä 100 markan lukukausimaksun korottamisen 400 markkaan. Osavoitto saavutettiin, ja säätiö luopui korotuksen kevään osuudesta kaikkien sitä anoneiden opiskelijoiden kohdalla.
Ylioppilaskunnan 25-vuotisjuhlien kynnyksellä näytti siltä, että koulun taival yksityisenä laitoksena oli väistämättä päättymässä. Ylioppilaskunta ajoi valtiollistamista tarmokkaasti kannustimenaan 800 markkaan noussut lukukausimaksu. Sopimus Turun kauppakorkeakoulun valtiollistamisesta allekirjoitettiin 18.11.1976 ja leijonalippu vedettiin Turun kauppakorkeakoulun salkoon ensimmäisen kerran aprillipäivänä 1977.
Vuoden 1978 alusta korkeakoulussa sovellettiin uutta hallintomallia. Ylin päättävä elin oli korkeakoulun hallitus, jonka 14 paikasta opiskelijoilla oli neljä. Opiskelijoiden aktiivisuutta hallintoelimissä tutkittiin, eivätkä tulokset olleet kaikilta osin tyydyttäviä, mistä äänestäjätkin tekivät omat johtopäätöksensä. Kasvava kiinnostus opintojen ja opiskelun kehittämiseen johti ensimmäisten ainekerhojen perustamiseen vuonna 1978. Keväällä syntyi Markkinointiklubi ja loppuvuodesta kansantalouden ja talousmaantieteen ainekerho KAMA. Vielä pari vuotta aikaisemmin ainekerhot oli virallisesti julistettu tarpeettomiksi.
70-luvun kulttuuri-ilmapiiriin vaikutti voimakkaasti vuonna 1969 taloon tullut opiskelijasukupolvi, jota kutsuttiin “kirvesmieskurssiksi” tai “pelti-sepiksi”. Nimi johtui siitä, että opiskelijavalinnassa tapahtuneista muutoksista johtuen tuolla kurssilla oli tavanomaista enemmän varttuneempia ja työkokemusta hankkineita opiskelijoita. Heille opiskelijaelämä merkitsi rentoutumista ja he osasivat hoitaa opintonsa varsin vähän pingottaen.
Siskodisko vuonna 1972 oli keksintö, joka nosti KY Clubin pitkäksi aikaa yhdeksi Turun suosituimmista tanssipaikoista. Siskodiskossa yhdistyivät silloin vielä tuore ilmiö disko ja tuliterä ajatus naistentansseista, ja väitetäänkin, että Turun KY olisi Suomen ensimmäinen naistentanssien järjestäjä. Tietoa on vaikea tarkistaa, mutta tosiasia on, että yleisö oli valmis jonottamaan päästäkseen mukaan. Lujaa menoa todistaa myös se, että jäsenmaksujen osuus varainhankinnasta oli Siskodiskon aloittaessa 17 prosenttia. Disko- ja juhlatoiminta tuottivat ylioppilaskunnan varoista 76 prosenttia. Vertailun vuoksi, lamavuonna 1976 jäsenmaksujen osuus varainhankinnasta oli 60 prosenttia.
Soitannolliset illat kokosivat KY Clubille toisenlaisen yleisön kuin normaali disko. Vielä 1979 riitti diskossakin kävijöitä, mutta sitten kilpailutilanne muuttui epäedulliseksi ja kesällä 1980 KY Clubin tarina yleisenä tanssipaikkana päättyi. Monttu ei kuitenkaan jäänyt tyhjilleen. Lama-ajat olivat viihteen kulta-aikaa. Turun KY kokikin keväällä 1977 vuosikymmenen vauhdikkaimman kulttuuriboomin, jossa pääpaino oli viihdyttävällä, huuheloinniksi kutsutulla yhdessäololla. Boomin merkitys ylioppilaskuntatoiminnalle oli joka tapauksessa perinpohjaisen elvyttävä. Edellisen vuoden syksyllä oli järjestetty ensimmäiset perinteiset KYlumpialaiset. Vuosien varrella lajeina on nähty mm. karjuntaa (RAHAA!), veden heittoa, tandem-pussijuoksua ja veronkiertoa. Ensimmäisissä KYlumpialaisissa rahaa kerättiin SOS-lapsikylän hyväksi. 70-luvun lopulla yhdessäolotoiminnassa toteutettiin rutiinilla tuttuja ja suosittuja tempauksia: laskiainen, T-illat, ekskursiot, soitannolliset illat, Anselminpäivä Helsingin KY:n kanssa, kulttuuri- sekä vuosijuhlaviikot.
Keväällä 1968 pyöräili joukko Turun KY:n jäseniä Helsinkiin mukanaan eri ministeriöille osoitettu viesti. Kirjelmässä vedottiin viranomaisiin, jotta nämä olisivat resursseja jakaessaan myötämielisiä Turun kauppakorkeakoulua kohtaan. Perimätieto ei sisällä tarkkaa tietoa siitä, vaikuttiko Helsinkiin 1968 poljettu kirjelmä päättäjiin vai ei - toisin on runsaat kymmenen vuotta myöhemmin tehdyn pyöräretken tulosten laita.
Korkeakoulun kirjasto ei kyennyt enää 70-luvun loppupuolella varojen puutteen vuoksi hoitamaan muun muassa tutkinnonuudistuksen kasvattamia tehtäviään tyydyttävästi. Projektintekijät joutuivat matkustamaan Helsinkiin ja tenttijät tutkimaan kirjaston kenties ainoasta tenttikirjasta tehdyn prujun kopiokopionkopiota. Ylioppilaskunta käynnisti 1978 kurssikirjaprojektin, jossa kerättiin kirjoja sekä varoja kirjojen hankintaan ja koottiin tietoa kirjaston tilanteesta. Projekti huipentui keväällä 1979 “Tandemilla Helsinkiin” - tempaukseen, jolloin opetusministerille vietiin TuKKK:n kirjaston ongelmista kertova adressi. Linja-autollinen ylioppilaskunnan jäseniä polki vuorotellen neljää tandempyörää pääkaupunkiin. Tandempyöräily sai myönteisen vastaanoton julkisessa sanassa, ja viesti meni muutenkin perille. Seuraavana vuonna valtion tulo- ja menoarviossa TuKKK:n kirjastolle osoitetut määrärahat kohosivat 60 prosenttiin.
Siskodiskon lisäksi kehitettiin muutakin liiketoimintaa. Vuodesta 1972 lähtien ylioppilaskunnan taloudelliselle tilanteelle antoi oman panoksensa Oy Antenna Ab:n toiminnan aloittaminen. Yhtiölle hankittiin Ruotsista Antenna ID-kortin edustus silloisen hallituksen puheenjohtajan Olli Hakkaraisen eräällä ekskursiolla saaman idean pohjalta. Seuraavana vuonna liiketoimintaa kasvatettiin perustamalla Tuki ry:lle pieni offset-paino kirjakaupan takahuoneeseen.