1950-1960
Syyskuun 25. päivän iltana 1950 kokoontui Lehtisen kahvilaan yliopistonkadun varrelle kahdeksan opiskelijaa äskettäin sadan opiskelijan voimin aloittaneen Turun kauppa- korkeakoulun neljältä eri vuosikurssilta. Tapaamisessa keskusteltiin oman ylioppilaskunnan perustamisesta ja sääntöehdotusta laatimaan valittiin Jyrki Valtanen, ylioppilaskunnan ensimmäinen puolestapuhuja.
Perustavassa kokouksessa 12. lokakuuta 32 innostunutta opiskelijaa vahvisti säännöt, valitsi hallituksen ja näin loi pohjan ylioppilaskunnan toiminnalle. Toiminta aloitettiin aineellisesti niukoin resurssein, mutta yritystahto oli voimakas.
Alusta alkaen ylioppilaskunnan tavoitteena oli riittävien toimitilojen hankkiminen, mutta Kauppa- opiston vuokralaisena Aurakatu 11:ssä toiminut Turun kauppakorkeakoulu ei voinut osoittaa opiskelijoiden käyttöön oleskelutiloja. Tilapäinen pää- maja perustettiin pieneen tupakkahuoneeseen ja tärkeimmät kokoukset pidettiin edelleen iltaisin Lehtisen kahvilassa. Samassa kahvilassa sai muotonsa Merkuriuksen sauvasta ja Turun vaakunan kirjaintunnuksesta muodostuva ylioppilaskunnan merkki, syntyi kuntanauhan malli pöydällä olleen klubiaskin kannesta sekä ajatus omasta kunta- huoneistosta, jopa omasta talosta.
Maaliskuun alussa 1951 runsaan puolen vuoden ikäinen ylioppilaskunta järjesti ravintola Itämeressä korkeatasoiset illallistanssiaiset. Menestyksellinen tapaus huomattiin laajalti ja seuraavina vuosina turkulaiset seurapiirit odottivat jännityksellä, mihin Uncle Baltic - pyörähtelevä herrasmies Merkuriuksen sauvoineen - suvaitsee heitä kutsua. Pitopaikkansa mukaan nimetyt yhden illan Baltic Club - matkat suunnattiin nimekkäiden viihdetaiteilijoiden seurassa maailman eri pääkaupunkeihin tai tärkeisiin kohteisiin kuten Monte Carloon, Havaijille, Venetsiaan, Rio de Janeiroon ja Broadwaylle. Kahdeksantoista vuotta nämä juhlat olivat Turun KY:n talouden selkärankana, kestävimpänä traditiona ja erinomaisena harjoitustyökenttänä kulissien tekoa myöten.
Syksyllä 1953 ylioppilaskunta sai koulutalon kellarista 30m2:n oleskelu- ja toimistotilan, joka sijaintinsa mukaan nimettiin Montuksi. Kerho- toiminta laajeni, ja muutenkin vuodet 1953–1954 olivat ylioppilaskunnan ensimmäisen kymmenvuotiskauden aktiivisimmat. Ylioppilaskunnalle muun muassa perustettiin erityinen talorahasto tukemaan vuoden 1955 tavoitetta, joka oli oman huoneiston hankkiminen.
Samoihin aikoihin kuultiin ratkaiseva uutinen: Turun kauppakorkeakoululle suunniteltiin yliopiston naapuriin Rehtorinpellon laidalle omaa toimitaloa, johon varattaisiin tiloja myös ylioppilaskunnalle. Turun Kauppakorkeakoulun Säätiön suurin ponnistuksin aikaansaama rakennustyö käynnistyi vuonna 1957 ja valmistui seuraavana keväänä. Syksyllä ylioppilaskunta sai alakerrasta käyttöönsä aikaisempia suuremmat oleskelu- ja toimistotilat, joita edelleen luonnollisesti kutsuttiin Montuksi. Ilman ongelmia ei uuden Montun käyttö alkanut, ainakin yksi opiskelija kulki kirkkaasta lasiovesta ovea avaamatta.
Koko 1950- luvun ajan oli Turun KY:n toiminta pienen ylioppilaskunnan kiinteähenkistä vapaa-ajanviettoa. Baltic Clubin tyyppisillä tempauksilla pidettiin yllä sekä ylioppilaskunnan taloutta että suhteita talousalueen päättäjiin. Kerhotoiminta oli vaihtelevan vilkasta ja bridgen peluu monella opiskelijalla lähes sivuaineena, vaikka vuonna 1954 luennoilla pelaaminen kiellettiinkin. Yhteydet muihin ylioppilaskuntiin olivat muodollisia ja rajoittuivat lähinnä vuosijuhlaedustajien vaihtoon, mutta muutto Rehtorinpellon reunalle lisäsi turkulaisten ylioppilaskuntienyhteistyötä esimerkiksi ylioppilaslehden teossa ja opintososiaalisissa asioissa. Päähuomio säilyi kuitenkin sisäisissä asioissa ja kerhotoiminnassa, ja jäsenkunnan voimakkaasti kasvaessa jouduttiin panostamaan erityisesti sisäiseen tiedotukseen.