Hejsan alla! Nyt kun sain kunnian kirjoittaa vuoden 2018 hallituksen ensimmäisen blogin niin ajattelin kirjoittaa aiheesta, joka herättää suuria tunteita suuntaan kuin toiseenkin, nimittäin meidän koulumme yhteishengestä ja toistemme auttamisesta. Teksti on kirjoitettu täysin omiin kokemuksiini pohjautuen, joten se saattaa olla hieman kliseinen ja ylistävä.

Itselleni on siis sattunut ja tapahtunut viimeisen vuoden aikana todella paljon kaikennäköistä ihan henkilökohtaisista asioista, muihin murheisiin. Välillä on tullut sellaisia hetkiä, että miettii omaa jaksamista ja on selvästi todella huonoja päiviä. Tällaisina hetkinä luovuttaisi helposti ja jättäisi asiat tekemättä, mutta aina kun on itsellään ollut tällainen olo niin meidän koululaiset ovat osoittaneet mahtavuutensa. Ikinä ei ole ollut sellainen tilanne, että olisi joutunut yksin painimaan tällaisten asioiden kanssa vaan jatkuvasti ihmiset auttavat, kysyvät jaksamisia ja koittavat piristää, kuten vaikka tuomalla aamulla kahvin, kun on viimeisillä voimilla raahautunut kouluun.

Voin täysin omasta kokemuksestani allekirjoittaa, että meidän koulumme yhteishenki on ainutlaatuinen ja koittaa itsekin toimia aina parhaani mukaan, että käyttäytyisin sen mukaan ja huomioisin kaikki muut. Jos koet itse, että et voi samaistua tähän ja et ajattele samalla tavalla niin suosittelen lämpimästi lähtemään aktiivisesti mukaan. Uskon vilpittömästi, että lähtemällä avoimin mielin meidän toimintaan ja tapahtumiin mukaan niin jossain kohtaa huomaat itsekin, että olet löytänyt samanlaisen tunteen kuin minäkin. Vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaakin.

Joten eiköhän yhdessä pidetä huoli, että yhteishenkemme säilyy ja pidetään koulumme lippua korkealla!

Lauri Lehtinen
Kansainvälisyys